Meillä Fingridissä päällimmäisenä pohdinnan kohteena ei ole viime vuosina ollut tuulivoima, vaan vikatilanteiden hallinta vahvassa tuontitilanteessa. Varavoimalaitoksiamme on käynnistetty monta kertaa. Olemme panostaneet rajasiirtoyhteyksien käytettävyyden parantamiseen, ja tulokset näkyvät jo lyhentyneinä vika-aikoina.
Tilanne on muuttunut. Kotimaisen tuulivoiman tuotanto ylitti ensimmäistä kertaa 1 000 megawatin rajapyykin 27.8. Rauli-myrskyn aikana. Päivää ennen myrskyä tuulituotanto oli hetkellisesti lähes nollissa. Tuulituotannon määrä kasvaa nyt nopeasti ja saavuttaa kohta 2 000 megawatin tason. Jatkossa kantaverkkokeskuksen operaattorit katsovat entistä tarkemmin tuulivoimakäyriä ja ennusteita. Tarve tasoittaa tuulituotannon nopeita muutoksia lisääntyy ja kysyntä säätökykyiselle kapasiteetille kasvaa. Valitettavasti samanaikaisesti säätökykyistä kotimaista kapasiteettia on poistunut markkinoilta. Onneksi kulutusta on ilahduttavasti tullut lisää säätösähkö- ja reservimarkkinoille.
Suomen sähköjärjestelmä on osa pohjoismaista yhteiskäyttöverkkoa. Tuotantorakenteen muutos pohjolassa vaikuttaa suoraan meihin. Olemme tunnistaneet keskeisiksi pohjoismaisen sähköjärjestelmän haasteiksi tehon riittävyyden, säätökapasiteetin riittävyyden ja liike-energian riittävyyden. Näihin haasteisiin ei ole helppoja ratkaisuja, mutta osaltaan pohjoismaiset kantaverkkoyhtiöt tuovat ehdotuksia keskusteluun ja samalla itse toteuttavat monia parannustoimenpiteitä.
Kööpenhaminaan perustettava ensi vuonna käynnistyvä yhteinen käytönsuunnitteluyksikkö osaltaan varmistaa markkinoille annettavien siirtokapasiteettien tarkkuutta ja järjestelmän käyttövarmuutta. Toteutusvaiheessa olevat pohjoismaiset aFRR-reservimarkkinat parantavat taajuuden laatua. Välillä tahmeaksikin luonnehditussa pohjoismaisessa yhteistyössä on nyt mielestäni tekemisen meininki.
Blogin kirjoittaja on Fingridin käyttötoiminnan johtaja Reima Päivinen.
