Tuen tärkein tavoite on lisätä perinneympäristökohteita sekä innostaa maanomistajia ylläpitämään ja hoitamaan voimajohtoalueiden maisema- ja luontoarvoja.
– Fingridin tavoite on saada voimajohtojen alla olevat maat hyötykäyttöön ihmisten iloksi ja luonnon hyväksi. Joutomaa ei ole kenenkään etu. Siksi olemme tehneet maanomistajille ideakortteja, joissa kannustamme erilaisiin maankäyttötapoihin. Perinneympäristön elvyttäminen tai luominen on yksi näistä tavoista, erikoisasiantuntija Tiina Seppänen kertoo.
Voimajohtoalueista voidaan kehittää luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta arvokkaita perinneympäristöjä aktiivisella hoidolla.
– Perinnebiotoopit, kuten niityt ja laidunmaat, ovat uhanalaisia. Hoitamalla aluetta voimme lisätä lajirunsautta, alueen maisema-arvoja ja kannustaa alueen virkistyskäyttöön.
Neuvontaa hoitosuunnitelman luomiseksi
Tuen saamisen edellytyksenä on, että alue on maisemallisesti ja luonnon kannalta arvokas ja sijaitsee voimajohtoalueella. Aluetta tulee hoitaa etukäteen tehdyn suunnitelman mukaisesti.
– Tuemme alueen hoitosuunnitelman tekemistä, ja annamme rahallista tukea, jos kriteerit täyttyvät. Tuen on tarkoitus toimia starttirahana ja korvata kuluja, jotka syntyvät esimerkiksi niittämisestä tai laidunmaan aitaamisesta, Seppänen toteaa.
Jos maanomistaja haluaa Maa- ja kotitalousnaisten asiantuntijan neuvontakäynnin hoitosuunnitelman laatimiseksi, hän voi ottaa yhteyttä Leena Lahdenvesi-Korhoseen Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksessa. •
Tuki kannustaa niittämään ja karsimaan puita
Liisa Vahteristo ja Juha Peippo saivat Fingridin perinneympäristöjen hoidon tukea vuoden 2017 lopulla. He hakivat maanomistajina tukea Kouvolassa voimajohtoalueella kulkevan vanhan pellon hoitoon. Sen poikki kulkee 1700-luvun heinittynyt tienpohja. Kohde on historiallinen kulkureitti, vanha maantie Elimäen kirkolta Värälään, jota retkeilijät, pyöräilijät, moottorikelkkailijat ja ratsastajat käyttävät.
Tuen kriteerit täyttyivät, sillä alueen niitty- ja heinäkasvillisuuden osuus on metsänpohjaa suurempi. Tielinja kulkee Naaranojan yli, jonka ympärille on muotoutunut kosteikko. Linjanalusniitty, kosteikko, Naaranoja ja läheinen suojelumetsä muodostavat monimuotoisen ja rikkaan luontokokonaisuuden, joka tarjoaa paljon myös erilaisia virkistyskäyttömahdollisuuksia. Alueen koko on reilu kolme hehtaaria.
– Hoitosuunnitelman laati Maa- ja kotitalousnaisten asiantuntija, ja siitä oli paljon apua. Suunnitelma sisälsi alueen puiden raivaamisen ja niittämisen jatkamisen. Vanha peltoalue pidetään puuttomana, ja vain katajat jätetään kasvamaan, Liisa Vahteristo kertoo.
Niittäminen antaa tilaa niittykasveille, mikä houkuttelee hyönteisiä ja lintuja.
– Ruisrääkän toivoisin kovin myös säilyvän alueella, sillä sen harvinaistunut ääntely kesäiltaisin muistuttaa vanhojen maalaismaisemien katoavuudesta. Perinneympäristön hoito on minulle monella tapaa tärkeää, sillä tilamme on perua jo 1640-luvulta, Vahteristo tarkentaa.
Hoitotyö on vasta saatu alkuun, ja projekti jatkuu useamman vuoden ajan.
– Alueen hoito on tarkoitus tehdä pääosin itse. Joitain lisävarusteita on toki vielä hankittava, mutta olemme jo kaivauttaneet pitkän ojan alueen vesitaloutta parantamaan. Odottelemme kevättä ja varsinaisiin raivaustöihin pääsyä, Juha Peippo selittää.
