Perinteisesti inhimillisellä tekijällä käsitetään yksilön tekemää virhettä; joku painaa työkoneesta väärää nappulaa, on kuullut ohjeet väärin tai unohtanut varmistuksen.
”Inhimillinen tekijä -ajattelulla sen sijaan on paljon laajempi merkitys. Se määritellään yksilöön, työhön, organisaatioon, ryhmään ja ympäristöön liittyvinä tekijöinä, jotka vaikuttavat ihmisen toimintaan”, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Anna-Maria Teperi.
Inhimillinen tekijä, human factors, eli HF, on myös tieteenala, joka tutkii, miten ihmisen toiminta ja kapasiteetti pitäisi ottaa huomioon töiden suunnittelussa, koulutuksessa, työnjaossa ja kaikessa työn organisoinnissa.
Inhimillisiä tekijöitä havainnollistaa Teperin kehittämä HF-tool-työkalu. Se voidaan mieltää nelilehtiseksi apilaksi, jonka lehdykät koostuvat yksilöstä, työstä, ryhmästä ja organisaatiosta.
”Kenttä on hyvin laaja”, Teperi huomauttaa.
Yksilöön kuuluvia inhimillisiä tekijöitä ovat muun muassa ammattitaito, motivaatio ja asenteet; työhön liittyviä tekijöitä puolestaan työn määrä, laatu, työvälineet ja työolosuhteet.
Ryhmätoiminnassa, kuten valvomoiden, tuotannon tai kunnossapidon tiimeissä ja työryhmissä tarkastellaan sellaisia asioita kuin kommunikaation toiminta, osaamisen hyödyntäminen ja ilmapiiri.
Organisaatiotekijöitä ovat esimerkiksi johtajuus, sen ilmeneminen, päätöksentekotavat, resurssit ja hankintatavat.
Inhimillisiä tekijöitä analysoimalla voidaan tutkia poikkeamia ja vaaratilanteita, eli mitkä tekijät olivat vaikuttamassa tilanteen syntymiseen.
”Samalla tavalla voidaan tutkia myös onnistumisia, eli tarkastella sitä, mikä jo toimii”, Teperi sanoo ja antaa esimerkin:
”Työpaikalla on ollut vaaratilanne, joka on jäänyt vain lieväksi. Miksi? Siksi, että ihmiset olivat ammattitaitoisia, havahtuivat ajoissa, puhuivat ääneen ja välittivät tietoa, menettelytavat olivat selkeät ja johtajuus tuki toimintaa.”
Yhteistyötä, analyyseja ja keskusteluja
”Paljolti työturvallisuuden on käsitetty olevan suojaimia, kypäriä, turvakenkiä ja liukkauden estoa. On keskitytty fyysisiin riskitekijöihin ja yksilön virheisiin; ”Pekka teki niin” tai ”Heikki jätti tekemättä”, Teperi selittää.
Hän muistuttaa, että turvallisuus on sitä, miten kaikki tahot toimivat yhdessä: miten henkilöstöhallinto, työsuojelu, työntekijät ja johto toimivat keskenään ja miten johto luo työolosuhteita.
”Ihmisen toiminta pitää ottaa huomioon kaikessa.”
”Ihmisen toiminta pitää ottaa huomioon kaikessa, niin johtamisessa, työnteossa kuin työvälineiden hankinnassakin.”
Inhimillinen tekijä -näkökulman avulla työturvallisuutta on osattu ymmärtää analyyttisemmin, eli sitä, miksi poikkeamia tai onnistumisia tapahtuu ja mitä asioita pitäisi kehittää.
Kun yritys haluaa siirtyä käyttämään turvallisuustyössä inhimillisen tekijän näkökulmaa, kehottaa Teperi tekemään laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä ja tarkastelemaan turvallisuutta kokonaisuutena, johon moni tekijä vaikuttaa.
”Sen avulla keskustellaan tiimeissä, johtoryhmässä ja yhteistoiminnan eri foorumeilla siitä, mitkä tekijät meillä ovat vahvuuksia ja mitkä puolestaan heikkouksia. Mikä jo toimii, minkälaiset tekijät ovat olleet mahdollisten tapaturmien taustoilla ja millaisia kehitystarpeita on.”
Inhimillisen tekijän näkökulmassa kyse on ajattelutavan muutoksesta, joka alkaa näkyä ajan mittaan käytännön työssä myönteisinä tuloksina.
”Muutos edellyttää systemaattista, pitkäjänteistä ja laajaa yhteistyötä, jotta inhimillinen tekijä -ajattelun tavoitteet, eli hyvinvointi, turvallisuus ja tuottavuus täyttyvät”, Teperi toteaa.
