Voimakas aurinkomyrsky havaitaan sähköverkossa

Suomessa sähköjärjestelmä sietää aurinkomyrskyn aiheuttamaa sähkökenttää verrattain hyvin. Syynä tähän on tehdyt tekniset valinnat sähköverkon laitteissa ja ennen kaikkea muuntajien maadoitustapa.
Jaa

Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAAn (National Oceanic and Atmospheric Administration) mukaan maahan osui toukokuun 11. päivänä 2024 voimakkain aurinkomyrsky vuoden 2003 jälkeen.

Geomagneettinen myrsky voi aiheuttaa häiriöitä esimerkiksi satelliitteihin, navigaattoreihin, radioyhteyksiin tai äärimmäisessä tapauksessa ongelmia sähkönjakeluun. Suomen sähköverkossa purkaus oli havaittavissa mittalaitteilla, mutta ei aiheuttanut häiriötä tai muita ongelmia sähkösiirtoon tai jakeluun.

Voimakas aurinkomyrsky on maailmalla raportoidusti aiheuttanut muutaman kerran laajan tai paikallisen sähkökatkon: Keväällä 1989 voimakas geomagneettinen myrsky aiheutti yhdeksän tuntia kestäneen sähkökatkon Kanadassa. Syksyllä 2003 aurinkomyrsky pimensi Malmön Ruotsissa ja vaurioitti muuntajia Etelä-Afrikassa. Mittaushistorian voimakkain aurinkomyrsky oli vuonna 1859, jolloin lennätinlinjojen liialliset virrat aiheuttivat sähköiskuja teknikoille ja jopa sytyttivät joitakin lennätinlaitteita tuleen. Tapahtumaa kutsutaan Carringtonin aurinkomyrskyksi sen havainneen brittitähtitieteilijän Richard Carringtonin mukaan.

Suomessa aurinkomyrsky ei ole aiheuttanut merkittävää häiriötä sähköjärjestelmälle.

Toukokuun aurinkomyrskyssä Auringossa tapahtui useita roihupurkauksia, joihin liittyvät koronan massapurkaukset osuivat maapalloon. Massapurkaukset näkyivät revontulina jopa Keski-Euroopassa asti.

Aurinkomyrsky on todennäköisempi, kun auringonpilkkuja esiintyy runsaasti. Toukokuussa tapahtuneet purkaukset olivat perujaan mittavasta auringonpilkkuryppäästä, joka oli 17 kertaa planeettaamme leveämpi.

Aurinkopilkkujen määrä vaihtelee  11 vuoden sykleissä ja niiden määrä lähestyy tällä hetkellä huippua, joka tuo mukanaan lisääntynyttä aktiivisuutta. Aurinkomyrskyjen vaikutukset ovat maapallolla sitä voimakkaammat, mitä lähempänä magneettista napaa havaintoalue sijaitsee, sillä aurinkotuulen hiukkaset pääsevät kulkeutumaan yläilmakehään napa-alueiden kautta.

Osa auringon roihupurkauksessa vapautuvista hiukkasista pääsee kulkeutumaan maan magneettikentän napa-alueiden kautta maan ilmakehän yläosiin. Lähde: NOAA/JPL-Caltech

Pientaajuiset sähkövirrat voivat aiheuttaa ongelmia sähköverkossa

Aurinkotuulen varaukselliset hiukkaset maapallon lähiavaruudessa saavat johdinjärjestelmissä kulkemaan pientaajuisia sähkövirtoja. Näitä sähkövirtoja kutsutaan geomagneettisesti indusoituneiksi virroiksi eli GI-virroiksi (GIC).

GI-virrat ovat erityisen ongelmallisia suurjännitteisissä sähköverkoissa, joiden muuntajissa GI-virrat voivat saada aikaan puolijaksottaista kyllästymistä. Tämän myötä muuntajissa loistehon kulutus kasvaa, yliaaltopitoisuus lisääntyy ja muuntajissa voi esiintyä paikallista ylikuumentumista.

GIC pääsee kulkemaan tähtipisteestä maadoitettujen muuntajien läpi. Virtapiiri koostuu Suomessa muuntajien lisäksi maadoituskuristimista, voimajohdoista ja maaperästä. (Muokattu lähteestä: S. Lindahl, Effect of Geomagnetically Induced Currents on Protection Systems, 2004)

Toukokuussa maapalloon osuneen aurinkomyrskyn aikana mitattiin suurimmillaan yli 40 ampeerin virta Huutokosken sähköaseman muuntajien tähtipisteessä.

Muuntajien läpi kulkeva virta saturoi muuntajia ja näkyi myös lievänä, muutamien Mvarien loistehon kulutuksen kasvuna muuntajaa kohden. Loistehon kulutuksen kasvu oli kuitenkin niin vähäistä, että jännitteiden hallintaan sillä ei ollut merkittävää vaikutusta. Virta ei aiheuttanut merkittäviä yliaaltopitoisuuksia tai lämpenemisiä muuntajissa.

Fingridin verkossa mitattiin toukokuussa 2024 yli 40 A GI-virtaa Huutokosken sähköasemalla.

Fingrid on analysoinut GI-virtojen aiheuttamaa riskiä sähköverkolle simuloinnein, joita on validoitu mittauksia vasten. Ilmatieteen laitoksen kanssa on tehty aiheen tiimoilta yhteistyötä jo 1970-luvulta lähtien.

Viimeisimpänä edistysaskeleena Ilmatieteen laitos pystyy toimittamaan 3D-maamalliin perustuvia sähkökentän voimakkuuksia Suomen alueelta. Sen avulla Fingridissä pystytään laskemaan verkkoon indusoituvat virrat ja niiden vaikutukset koko verkon osalta sekä validoimaan näitä laskelmia yksittäisten muuntajien tähtipisteistä mitattaviin virtoihin.

Teknisillä valinnoilla GI-virtoja pienentävä vaikutus

Suomessa sähköjärjestelmä sietää aurinkomyrskyn aiheuttamaa sähkökenttää verrattain hyvin. Syynä tähän on tehdyt tekniset valinnat sähköverkon laitteissa ja ennen kaikkea muuntajien maadoitustapa.

Suomessa käytetään täysmuuntajia, pitkät 400 kV -johdot on pääosin sarjakompensoitu ja verkko on suurimmilla jännitetasoilla pääosin maadoitettu maadoituskuristimien kautta. Kaikilla edellä mainituilla ratkaisuilla on GI-virtoja pienentävä vaikutus.

Riskianalyysin perusteella Suomen verkko kestää simulointien perusteella normaalissa verkon käyttötilanteessa noin kerran sadassa vuodessa esiintyvän aurinkomyrskyn, jossa sähkökentän voimakkuus voisi nousta keskimäärin 8 V/km -tasolle ilman merkittävää häiriötä.

Fingrid seuraa yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa aurinkomyrskyjen vaikutuksia verkossa.

Lisää tietoa: Lauri Ala-Mutkan diplomityö Suomen kantaverkkoon geomagneettisesti indusoituvien sähkövirtojen laskenta

Ilmatieteen laitos mallintaa aurinkomyrskyjä ja ylläpitää avaruussääpalvelua

 Teksti: Ari Viljanen, Ilmatieteen laitos

Ilmatieteen laitos (IL) on harjoittanut geomagneettisesti indusoituviin virtoihin (GIC) liittyvää mallinnusta 1970-luvulta lähtien.

Tärkeä suure on Maan magneettikentän nopeisiin vaihteluihin liittyvä geosähkökenttä, joka aiheuttaa GIC-virtoja kantaverkossa. Suoria sähkökenttämittauksia ei ole saatavilla jatkuvina aikasarjoina, mutta sähkökenttä voidaan määrittää käyttämällä geomagneettisia mittauksia ja maaperän sähkönjohtavuusmalleja. IL ylläpitää 12 magneettista havaintoasemaa (10 Suomessa, 1 Virossa, 1 Pohjois-Norjassa), jotka kattavat myös Suomen kantaverkon alueen. Maan johtavuudesta on puolestaan olemassa kansainvälisenä yhteistyönä kehitetty yksityiskohtainen kolmiulotteinen malli koko Fennoskandiasta.

Viime aikoina erityisen mielenkiinnon kohteina ovat olleet lokakuun 2003 Halloween-myrsky ja syyskuun 1859 Carrington-myrsky.

Halloween-myrskyn aikana GIC aiheutti Ruotsin Malmössa sähkökatkon. Carrington-myrsky on puolestaan voimakkain tunnettu geomagneettinen myrsky, josta on saatavilla jonkin verran mittaustietoa. Samankaltaista tapahtumaa ei ole koettu nykyteknologian aikana, joten mielenkiintoinen tutkimuskysymys on arvioida, kuinka suuria geosähkökenttiä tällainen myrsky voisi aiheuttaa.

Alkuperäisestä Carrington-myrskystä on katkonaisia magneettisia mittauksia saatavilla vain muutamasta paikasta, mutta yhdysvaltalaiset tutkijat ovat arvioineet lähiavaruuden plasmasimulaatioiden avulla maanpinnalle syntyneen magneettikentän kaikkialla maapallolla. IL:n tutkijat ovat tätä käyttäen laskeneet geosähkökentän ja toistaiseksi julkaisemattomien alustavien tulosten mukaan Carrington-myrskyn kaltainen tapahtuma voisi ylittää Fennoskandian alueella Halloween-myrskyn moninkertaisesti.

Mallinnusten lisäksi IL:llä on jatkuvassa valmiudessa oleva avaruussääpalvelu, jonka julkisista tuotteista suurelle yleisölle tutuin on erityisesti revontuliin keskittyvä avaruussäätiedote. Tämän lisäksi IL johtaa kansainvälistä PECASUS-konsortiota, joka tuottaa koko maailman kattavia avaruussääsanomia siviililentoliikenteelle.

Ilmatieteen laitoksen varoituspalvelu Fingridille koskee tiedotteita Auringon voimakkaista roihupurkauksista.

Erityinen varoituspalvelu Fingridille koskee tiedotteita Auringon voimakkaista roihupurkauksista. Niihin liittyy usein myös massapurkauksia, jotka voivat voimistuvan aurinkotuulen myötä aiheuttaa magneettisia myrskyjä.

Massapurkauksen lähtö Auringosta voidaan havaita ja sen nopeus arvioida karkeasti. Tämän jälkeen mahdollisen myrskyn voimakkuus voidaan ennakoida tarkemmin vasta, kun purkaus saavuttaa 1-3 päivän kuluttua Maan lähellä sijaitsevat aurinkotuulisatelliitit. Tässä vaiheessa varoaikaa on jäljellä alle tunti tai erityisen nopean aurinkotuulen virratessa alle puoli tuntia. Avaruussääennusteiden laatiminen onkin edelleen huomattavasti vaikeampaa kuin maanpäällisen sään ennustaminen.

Lisää tietoa:

Ilmatieteen laitoksen avaruussäätiedote

Tietoa Ilmatieteen laitoksen lentoliikenteen avaruussääpalvelusta

Suomen alueellinen avaruussääkeskus (RWC Finland)

Uusimmat artikkelit

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös