Keijo Tujunen ehti uransa varrella olla monessa mukana. Työt IVOlla alkoivat vuonna 1946 Helsingissä. Työpäällikkönä hän toimi vuosina 1946–66, muun muassa 1964 käynnistyneessä ensimmäisessä rautateiden sähköistysurakassa Helsinki–Kirkkonummi-rataosuudella. Ura jatkui apulaisosastonjohtajana vuosina 1966–76 ja käyttöpiirin päällikkönä vuosina 1976–80.
Koko perhe muutti Petäjäskosken voimalaitokselle vuonna 1955, ja myös ystäväpiiri muodostui voimalaitoksen työntekijöistä perheineen. Tiivistä yhteyttä on pidetty läpi vuosien, ja vielä 95-vuotiaanakin Tujunen pelasi viikoittain tennistä entisen työkaverinsa Jaska Laineen kanssa.
Petäjäskoskelta Tujunen perheineen palasi Helsinkiin 1964 IVOn pääkonttoriin ja toimi apulaisosastopäällikkönä voimajohto-osastolla vuoteen 1976, jolloin hän siirtyi käyttöpiirin päälliköksi Imatran voimalaitokselle. Tujunen ehti tehdä myös ulkomaankeikkoja vuosien mittaan: hän työskenteli asiantuntijana voimajohtotyömailla Egyptissä, Irakissa ja Islannissa. Eläkepäiviä viettämään hän siirtyi vuonna 1980 takaisin Helsinkiin vaimonsa Aura-Liisan kanssa Hämeentielle samaan osoitteeseen, josta hän aikoinaan 1950-luvulla lähti.
Linjamiehet kokoontuivat Lahdessa
Keijo Tujusen työuraa ja kunnioitettavia ikävuosia muistettiin myös Lahdessa 28.4.2017 järjestettävillä perinteisillä Linjamiespäivillä. Tujunen on osallistunut voimajohtomiesten kokoontumisiin säännöllisesti.
Puhujana Linjamiespäivillä oli Fingridin varatoimitusjohtaja Kari Kuusela. Yhtenä teemana hänen esityksessään oli voimajohtojen rakentamistyön jatkuminen energiantuotannon muuttuessa.
– Uusia siirtoyhteyksiä tarvitaan, koska tuulivoiman tuotanto keskittyy pohjoiseen.
Linjamiespäivät ovat pitkään jatkunut perinne.
– Linjamiespäiville kokoontuu vuosittain kantaverkon ansioituneita tekijöitä, oikeita voimajohtojen veteraaneja. Pääasiassa osallistujat ovat IVOn ajoilta, Kuusela kertoo.
Keijo Tujusen ura ajoittui Suomen sähköistyksen kulta-ajalle – hän vastasi kantaverkon rakentamisesta noin 30 vuoden ajan.
– Tujunen oli äärimmäisen tärkeässä roolissa Suomen kantaverkon syntymisessä. Hän hoiti myös muun muassa ensimmäisen rajasiirron Ruotsiin, Kuusela kertoo.
– Kunnioitus kantaverkon rakentajia kohtaan on suuri. Kun työ alkujaan suunniteltiin ja tehtiin hyvin, myös myöhempi kunnossapito on ollut helppoa.
