Euroopan Unioni on pitkään ja johdonmukaisesti edistänyt ilmastotavoitteita. Nykyinen energiapolitiikka perustuu vuonna 2015 julkaistuun energiaunionistrategiaan, jonka tavoitteena on varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energia.
Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille tarkensi energiatehokkuutta, sähkösisämarkkinoiden toimintaa ja ilmastotavoitteita ja se hyväksyttiin vuonna 2019. Mielenkiintoista on, että jo energiaunionin tavoitteena oli vähentää EU:n energiariippuvuutta ulkopuolisista lähteistä ja uudistaa vanhenevaa energiainfrastruktuuria.
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma vuonna 2020 asetti EU:n tavoitteeksi ilmastoneutraaliuden vuonna 2050. Osana ohjelmaa EU julkisti sektori-integraatiota, vetyä ja merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevat strategiat.
Vuonna 2021 Fit For 55 -paketti tiukensi tavoitteita. Nimensä mukaisesti EU:n tavoitteeksi asetettiin vuoteen 2030 mennessä alentaa CO2-päästöjä 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta aikaisemman 40 prosentin sijasta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan sai EU:n reagoimaan nopeasti myös energiapolitiikassa. Komission RePowerEU-suunnitelma maaliskuussa 2022 sisälsi keinoja vähentää nopeasti riippuvuutta energian tuonnista Venäjältä. Lisäksi nopeutettiin uusiutuvaa energiaa tuottavien laitosten luvitusta ja asetettiin sille aikarajoja.
Viime vuonna Euroopassa havahduttiin siihen, että vihreä siirtymä tarvitsee myös energiaverkkoja.
Vuoteen 2030 mennessä rajasiirtokapasiteetti olisi tuplattava ja sähköverkkoihin tarvittaisiin 600 miljardin euron investoinnit.
Komissio julkaisi marraskuussa 2023 EU:n verkkoja koskevan toimintasuunnitelman. Vuoteen 2030 mennessä rajasiirtokapasiteetti olisi tuplattava ja sähköverkkoihin tarvittaisiin 600 miljardin euron investoinnit.
Toimintasuunnitelma ehdottaa keinoja verkkoinvestointien vauhdittamiseksi. Verkkojen pitkän aikavälin suunnittelua pitää parantaa yhdistämällä suunnitteluun entistä paremmin nopeasti kehittyvän uusiutuvan sähkön tuotannon ja toisaalta kasvavan sähkön tuotannon tarpeet. Verkkojen tehokkaampaa käyttöä tulisi edistää lisäämällä avointa tietoa siitä, missä on liityntämahdollisuuksia ja miten liittymiskapasiteetti voitaisiin maksimoida. Erilaisilla ohjausmenetelmillä, kuten tariffeilla, voidaan kannustaa verkkojen tehokkaampaan käyttöön.
Myös sääntelyllä on roolinsa: sillä voi mahdollistaa ennakoivat investoinnit ja hyvällä luvituksella nopeuttaa investointien toteuttamista. Mietinnässä on merituulihankkeiden kustannustenjako, mutta se vaatii tarkkaa punnintaa. Vähälle keskustelulle on jäänyt verkkoliiketoiminnan säännellyn tuoton taso ja rahoituksen vaatimukset voimakkaassa investointivaiheessa.
Verkot ovat vihreän siirtymän selkäranka. Me verkkoyhtiöt, kuten Fingrid, teemme parhaamme palvellaksemme asiakastarpeita ja Suomen tarpeita. Meillä on Euroopan kilpailukykyisin verkko, mitä kuvaa korkea siirtovarmuus sekä kilpailukykyinen siirtohinta. On pidettävä huolta siitä, että pystymme kehittämään sähköjärjestelmää ja sen vaatimia verkkoja voimallisesti jatkossakin.
Tummia pilviä tuo lupamenettelyjen hitaus ja ennakoimattomuus sekä taloudellista liikkumavaraa kaventava valvontamalli. EU-tasolla herääminen verkkojen merkitykseen on jo tapahtunut ja keinoja verkkojen kehittämiseksi mietitään kuumeisesti.
Myös meillä Suomessa energiajärjestelmän selkärangan pitäisi olla erityisen huomion kohteena.
Asta Sihvonen-Punkka
toimitusjohtaja
Fingrid
