EU:n kolmannessa energiapaketissa (2009) asetettiin tulevaisuuden tavoitteeksi euroopanlaajuiset sisämarkkinat. Tätä varten aloitettiin verkkosääntöjen valmistelu, jonka eri vaiheissa on kuultu laajasti energia-alan eri sidosryhmiä. Verkkosääntöjen valmistelussa keskeisiä toimijoita ovat Euroopan komissio, energia-alan valvontaviranomaiset yhteistyövirastonsa ACER:n kautta sekä eurooppalaiset kantaverkonhaltijat yhteistyöjärjestönsä ENTSO-E:n kautta.
Verkkosäännöt ovat EU:n asetuksen 714/2009 alaista lainsäädäntöä ja jäsenvaltioissa suoraan voimassa oleva laki. Eurooppalaisena lainsäädäntönä verkkosäännöt menevät ristiriitatilanteissa hierarkiassa kansallisen lainsäädännön edelle.
Jäsenvaltioiden tehtävänä on ottaa verkkosäännöt käyttöön ja varmistaa kansallisen lainsäädännön yhdenmukaisuus verkkosääntöjen kanssa, ja Fingridillä on lainsäädännöllinen velvoite edistää verkkosääntöjen asettamia asioita. Verkkosäännöt siis sitovat suoraan alan toimijoita.
Käyttösäännöt
Käyttösääntöjen tavoitteena on yhteen liitettyjen sähköjärjestelmien korkea käyttövarmuus. Säännöt myös luovat puitteet varavoimaresurssien tehokkaalle jakamiselle yli maiden rajojen. Käyttösäännöt tulivat voimaan vuoden 2017 aikana.
Käyttösääntöjä ovat:
- Transmission System Operation, SO
- Emergency and Restoration, ER
SO-sääntö määrittelee minimivaatimukset ja yhteiset harmonisoidut säännöt verkoissa toimiville kantaverkkoyhtiöille (TSO), jakeluverkkoyhtiöille (DSO) ja sähkön tuottajille ja käyttäjille. Se edellyttää esimerkiksi, että kantaverkkoyhtiöt parantavat keskinäistä koordinaatiotaan yhteisen RSC:n kautta. Kantaverkkoyhtiöille on asetettu lisäksi vaatimuksia laatia tarkentavia yhteisiä menettely- ja toimintatapoja.
ER-sääntö yhtenäistää kantaverkkoyhtiöiden toimintaa sähköjärjestelmän häiriötilanteissa. ER-sääntö velvoittaa kantaverkkoyhtiön tekemään järjestelmän varautumissuunnitelman. Siinä määritellään tavanomaisten korjaavien toimien jälkeen tulevat keinot, joilla suurhäiriö pyritään estämään. Kantaverkkoyhtiön on tehtävä myös käytön palautussuunnitelma siitä, miten sähköt palautetaan blackout-tilanteessa.
Liityntäsäännöt
Liityntäsääntöjen tavoitteena on luoda toiminnalliset kriteerit kanta- ja jakeluverkkoihin liitettäville tuotantolaitoksille, kulutukselle ja HVDC-laitteistoille. Liityntäsäännöt tulivat voimaan vuonna 2016.
Liityntäsääntöjä ovat:
- Requirements for Generators, RfG
- Demand Connection Code, DCC
- High-voltage Direct Current, HVDC
RfG-sääntö on tuonut muutoksia voimalaitosten liittymisehtoihin ja voimalaitosten järjestelmäteknisiin vaatimuksiin. Nämä muutokset otetaan käyttöön voimalaitosten järjestelmäteknisissä vaatimuksissa (VJV). Päivitetyt vaatimukset astuvat voimaan tänä syksynä.
DCC-sääntö asettaa säännöt kulutuslaitosten ja jakeluverkkojen liittämiselle sähköjärjestelmään. DCC-säännön asettamat vaatimukset saatetaan voimaan Suomessa kulutuksen järjestelmäteknisinä vaatimuksina (KVJ), jotka astuvat voimaan vuonna 2019.
HVDC-sääntö asettaa vaatimukset tasasähköyhteyksien liittämiselle. Tällä hetkellä tasasähköyhteyksiä ei ole kaupallisten toimijoiden hallussa. HVDC-sääntö astuu voimaan arviolta alkuvuodesta 2019.
Liityntäsäännöt varmistavat sähköjärjestelmän käyttövarmuutta, tasapuolisia kilpailuolosuhteita sähkön sisämarkkinoilla sekä uusiutuvien energialähteiden verkkoon liittämistä helpottaen samalla EU:n laajuista sähkökauppaa.
Markkinasäännöt
Markkinasääntöjen tavoitteena on varmistaa, että maiden väliset rajasiirtoyhteydet ovat mahdollisimman tehokkaasti markkinatoimijoiden käytössä. Markkinat ovat laajenemassa myös reservimarkkinoihin eurooppalaisten markkina-alustojen myötä. Markkinasäännöt luovat yhtenäiset toimintatavat pitkän ja lyhyen aikavälin sähkötuotteiden ja reservien rajakauppaan sekä harmonisoivat taseselvityksen menettelyjä.
Markkinasääntöjä ovat:
- Capacity Allocation and Congestion Management Guideline, CACM
- Forward Capacity Allocation Guideline, FCA
- Electricity Balancing, EB
CACM-sääntö tuli voimaan vuonna 2015. CACM-sääntö edellyttää muun muassa, että kaikilla yhteismarkkinoiden tarjousalueilla toimii vähintään yksi viranomaisen hyväksymä sähkömarkkinaoperaattori (NEMO). Lisäksi sallitaan kilpailu NEMOjen välillä.
FCA-sääntö koskee pitkän aikavälin siirtokapasiteetin jakamista. Se tuli voimaan vuonna 2016.
EB-sääntö tuli voimaan vuoden 2017 lopussa. EB-sääntö tehostaa sähkömarkkinoiden toimintaa edistämällä kantaverkkoyhtiöiden tarvitsemien reservien – lähinnä säätösähkön – rajakauppaa ja harmonisoimalla taseselvityksen menettelyjä.
Suomalaisten sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmasta merkittävä muutos tapahtuu, kun taseselvitysajanjakson pituus asetetaan koko markkina-alueella 15 minuuttiin. Tähän on siirryttävä EB-säännön voimaantulon jälkeen kolmen vuoden kuluessa. Painavista syistä kansallisesti siirtymää voi lykätä vuoden 2024 loppuun saakka.
