Yritykset korostavat mielellään vastuullisuuttaan, mutta mistä erottaa todelliset teot viherpesusta?
Ainakin siitä, että vastuullisuudelle asetetaan selkeät tavoitteet ja niiden saavuttamista mitataan luotettavasti.
Valtakunnallisesta sähkönsiirrosta vastaava Fingrid käyttää vastuullisuutensa mittaamiseen kansainvälistä ESG-mallia, jossa kantaverkkoyhtiön tavoitteet jaotellaan ympäristövastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintotapaan.
”Olemme valinneet tavoitteet, jotka ovat Fingridin liiketoiminnan kannalta merkittäviä ja joihin voimme itse vaikuttaa”, Fingridin vastuullisuudesta vastaava lakiasiainjohtaja Marina Louhija sanoo.
Tehokkaat siirtoyhteydet keskeisiä
Ympäristöasioissa Fingridin keskeinen tavoite on edistää päästöttömän sähköntuotannon kasvua varmistamalla tehokkaat siirtoyhteydet.
”Jotta Suomi voi olla ilmastoneutraali, uusiutuva sähkö pitää pystyä siirtämään kustannustehokkaasti energian kuluttajille.”
Tavoitteena on, että vuosina 2021–2025 uusia tuulivoimapuistoja liitetään sähköverkkoon vähintään 5 000 megawatin edestä.
Fingridillä vastuullisuustavoitteiden saavuttamista seurataan erilaisilla mittareilla, joiden tuloksista raportoidaan vuosittain. Esimerkiksi päästöttömän sähköntuotannon edistämisessä mittarina käytetään sähköverkkoon liitetyn tuulivoiman määrää.
Tavoitteena on, että vuosina 2021–2025 uusia tuulivoimapuistoja liitetään sähköverkkoon vähintään 5 000 megawatin edestä. Se kolminkertaistaisi Suomen nykyisen tuulivoimakapasiteetin. Viime vuonna Fingrid teki uusia liittymissopimuksia 1 800 megawatin edestä.
Koko henkilöstö mukaan
Louhijan mielestä vastuullisuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ne ovat olennainen osa yrityksen strategiaa, johtamista ja arkista työtä.
Fingridissä kullekin yhtiön johdon asettamalle tavoitteelle on nimetty vastuujohtaja. Oleellista on viestiä ja ottaa koko henkilöstö mukaan, jotta jokainen ymmärtää oman työnsä merkityksen kokonaisuudessa.
Fingridin vastuullisuusraportoinnin oikeellisuuden varmentaa aina ulkopuolinen asiantuntija. Varmennuksessa käydään läpi yhtiön esittämien yritysvastuutietojen laatua ja luotettavuutta kansainvälisten raportointistandardien mukaisesti.
”Varmennusta voi verrata riippumattoman tilintarkastajan työhön”, Louhija vertaa.
Miten vastuullisuutta mitataan?
Hänen mukaansa on tärkeää kertoa myös se, kuinka yritys mittaa vastuullisuustyötään. Fingrid esimerkiksi avaa tarkasti sitä, millaisia menetelmiä hiilijalanjäljen laskentaan on käytetty.
”Näin rahoittajat ja muut sidosryhmät voivat tehdä omat laskelmansa ja tarkistaa halutessaan Fingridin antamien lukujen luotettavuuden.”
Tärkeintä on miettiä turvallista työtapaa ennen töiden aloittamista.
Marina Louhija korostaa, että vastuullinen yritys kertoo avoimesti myös parannusta vaativista asioista. Yksi sellainen on urakoitsijoille ja alihankkijoille tapahtuvat työtapaturmat Fingridin noin sadalla työmaalla.
Iso osa tapaturmista on liukastumisia ja kompastumisia, jotka olisi mahdollista ehkäistä suhteellisen pienillä toimenpiteillä.
”Tärkeintä on miettiä turvallista työtapaa ennen töiden aloittamista. Jatkamme kampanjointia aiheesta.”
Myös kumppanit sitoutuvat yritysvastuuseen
Fingridin yritysvastuun toimintaohjeet koskevat myös kumppaneita, jotka työskentelevät yhtiön hankkeissa tai toimittavat niihin materiaaleja, laitteita ja palveluita.
Työmailla urakoitsijoiden ja alihankkijoiden vastuullisuutta tarkastetaan auditoinneilla.
Myös laite- ja materiaalitoimittajille tehdään auditointeja lähtökohtaisesti ennen kuin ne hyväksytään Fingridin toimittajarekisteriin. Prosessi on usein pitkä, sillä yrityksille annetaan mahdollisuus korjata tarkastuksissa esille nousseet puutteet.
Näin meneteltiin voimajohtopylväitä toimittavan intialaisen Karamtara Engineering -yhtiön kanssa. Sen tuotantolaitokseen kesällä 2019 tehdyssä tarkastuksessa havaittiin puutteita työturvallisuudessa, työympäristön terveellisyydessä, työajoissa ja palkkauksessa.
Muutaman kuukauden kuluttua tehdyssä uudessa auditoinnissa selvisi, että yritys oli tehnyt korjaavia toimenpiteitä. Kesällä 2020 tehtyyn auditointiin mennessä puutteet oli korjattu kokonaan.
Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 29. marraskuuta 2021.
