Tehomarkkinalla eli kapasiteettimekanismilla tarkoitetaan järjestelyä, jossa sähkön loppukäyttäjät maksavat nykyisten maksujen lisäksi erillistä maksua sähköntuottajille tuotantokapasiteetin ylläpidosta, siis kyvystä tuottaa sähköä.
Tehomarkkinan tai rehellisimmin sanottuna kapasiteettimaksun käyttöönotto olisi monella tapaa paluu reilun parin vuosikymmenen takaiseen aikaan ennen sähkömarkkinoiden vapauttamista kilpailulle. Tuolloin sähkötehosta ei ollut niukkuutta, sillä sähköntuottajat olivat yhdessä sopineet, että jokaisen tuottajan tuli varautua laskennallisen sähkönkulutushuipun kattamiseen. Kaikilla sähköntuottajilla oli varatehovelvoite. Tämä menettely johti tilanteeseen, jossa maassamme oli sähköntuotantokapasiteettia yli tarpeen ja osa voimaloista seisoi käyttämättömänä. Laskun tehottomasta ylikapasiteetista maksoi loppukuluttaja.
Kapasiteettimekanismien tarpeellisuutta perustellaan usein vahvoilla kansallisilla argumenteilla. Yhteisillä eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla, joihin Suomikin erottamattomasti kuuluu, tavoite ei kuitenkaan pitäisi olla sähköntuotannon kansallinen omavaraisuus vaan sähkön saatavuus eli toimitusvarmuus. Markkinamekanismi ohjaa sähkön liikkeitä tehokkaasti, ennen kaikkea sähköpulan uhatessa. Tähän Suomella on hyvät edellytykset, sillä Suomen ja naapurimaiden väliset sähkönsiirtoyhteydet ovat yhdet Euroopan vahvimmista.
Nykypäivänä kapasiteettimaksun käyttöönotto Suomessa tarkoittaisi tukea erityisesti hiilivoimalaitoksille. Kuulostaa nurinkuriselta huomioiden yhteiset EU:n ilmastotavoitteet ja Sipilän hallituksen tavoitteen lopettaa tai jopa kieltää kivihiilen käyttö Suomessa.
On myös hyvä huomioida, että kapasiteettimekanismien lisäkustannus lankeaisi todennäköisesti pääosin sähkönkuluttajien maksettavaksi. Nykyisessä kilpailutilanteessa on vaikea nähdä, että teollisuudellemme kohdistettaisiin uusia sen kilpailukykyä rasittavia maksuja. Kuinka paljon enemmän suomalainen sähkönkäyttäjä olisi valmis maksamaan Suomessa tuotetusta kotimaisesta kivihiilisähköstä kuin Ruotsista tuodusta edullisemmasta sähköstä?
Sähköpulan uhka todellinen – mitä se tarkoittaa?
Lähivuosina Suomea uhkaava sähköpula on kuitenkin todellinen riski. Kannamme myös Fingridissä huolta sähköpulan mahdollisuudesta. Ennen Olkiluodon kolmannen ydinvoimayksikön valmistumista talvikaudet ovat sähkötehon riittävyyden kannalta haasteellisimmat. Vuoteen 2025 mennessä valmistuva Ruotsin ja Suomen välinen uusi siirtoyhteys laskee sähköpulan riskiä pidemmällä tähtäimellä.
Valtiovalta on jo herännyt sähköpulan uhkaan. Energiavirasto tuplasi tehoreservin yli 700 megawattiin seuraavaksi kolmeksi talvikaudeksi. Tehoreservi onkin siirtymäkaudella hyvä ja suhteellisen kustannustehokas vakuutus pidempikestoisemman sähköpulan varalle. Tehoreservin rahoitus tulisi tosin uudistaa siten, että sen rahoittaisivat ne markkinaosapuolet, joiden sähkötaseen epätasapaino lisää sähköpulan riskiä. Nykyisin tehoreservin rahoittavat kantaverkkoon liittyneet sähkönkäyttäjät.
Suomessa saavutettiin uusi kaikkien aikojen sähkönkulutuksen huippu toissatalvena (15.100 MWh/h, 7.1.2016). Tuolloin tehoreservilaitoksia ei tarvinnut käynnistää. Sähkönkulutuksen olisi pitänyt nousta vielä yli 1 000 MW, ennen kuin sähkönkäytön rajoitustoimia olisi harkittu. Tehoreservilaitokset on käynnistetty sähköpulan torjumiseen edellisen kerran talvella 2009–2010. Jälkeenpäin tosin selvisi, että tehoreservillä tuotettua sähköä ei olisi tarvittukaan. Edelliset seitsemän talvea laitokset ovat seisseet käyttämättöminä koeajoja lukuun ottamatta.
Mikä ratkaisuksi sähkömarkkinoiden haasteisiin?
Sähkömarkkinoiden haasteet ovat paljon moninaisemmat kuin sähköpulan uhka, jota kapasiteettimekanismi korjaisi. Sään mukaan vaihtelevan uusiutuvan sähköntuotannon lisääntyessä kyse ei ole ainoastaan siitä, miten sähköjärjestelmä kykenee tuottamaan sähkötehoa talvikauden kulutushuipuissa, vaan koko järjestelmä ja markkina on sovitettava toimimaan uuden vaihtelevan ja rajakustannuksiltaan alhaisen tuotantorakenteen kanssa joka päivä ja hetki.
Olennaista on, että markkinoilla säilytettään läpinäkyvä ja uskottava hintasignaali, joka kertoo sähkön arvosta reaaliajassa. Tämä mahdollistaa sekä tuotannon ja kulutuksen optimoinnin, että myös sähkönsiirtoyhteyksien operoinnin tehokkaimmalla tavalla. Kapasiteettimekanismin käyttöönotto päinvastoin heikentäisi sähkön reaaliaikaista hintasignaalia ja vaikeuttaisi uusiutuvan sähkön lisäämistä.
Fingridissä olemme varmoja, että nykyistä sähköenergian kauppaan perustuvaa markkinamallia on mahdollista kehittää edelleen niin, että myös sähköpulan riski pienenee ja toimitusvarmuus voidaan turvata kustannustehokkaasti. Uudessa sähköjärjestelmässä korostuvat reaaliaikaisuus, joustokyky ja siirtyminen keskitetyistä rakenteista hajautettuihin. Esimerkiksi älyverkkojen ympärillä tapahtuvan aktiivisen kehitystyön tavoitteena on mahdollistaa sähkön kotitalouskäyttäjien osallistumien sähkömarkkinoille ja sähköpulan torjuntaan. Markkinamallin kehityksen lisäksi energiapolitiikan päällekkäisiä ohjauskeinoja on karsittava. Laajamittaisista tukimekanismeista tulisi luopua, sen sijaan päästöjen vähentäminen tulisi varmistaa vahvan päästökauppajärjestelmän avulla.
Julkaisimme viime keväänä sähkömarkkinamallin kehitystä käsitelleen keskustelupaperin. Saamamme kannustava asiakas- ja sidosryhmäpalaute vahvisti käsitystämme markkinaehtoisesta kehityssuunnasta. Nyt huhtikuussa Fingrid julkaisee konkreettisen toimenpideohjelman, tiekartan, markkinamallin kehityksestä. Myös komission viimeaikaiset lainsäädäntöhankkeet pyrkivät palauttamaan yleiseurooppalaista kehitystä takaisin markkinaehtoiselle uralle.
Suomella ja Pohjoismailla olisi nyt erinomainen mahdollisuus näyttää suuntaa koko Euroopan sähkömarkkinakehitykselle samaan tapaan kuin 2000-luvun alussa. Sähkömarkkinamallin kehittäminen vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä, poliittista sitoutumista markkinaehtoisuuteen ja rohkeita aloitteita. Yhtä hopealuotia ei ole.
Blogin kirjoittaja Mikko Heikkilä on erikoisasiantuntija Fingridin markkinakehitysyksikössä.
Yksi vastaus
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, että markkinoilla tulee säilyttää läpinäkyvä ja uskottava hintasignaali. Myös yhdyn käsitykseen, että nykyistä järjestelmää on mahdollista kehittää edelleen niin, että sähköpulan riski pienene ja toimitusvarmuus voidaan turvata kustannustehokkaasti. Eri mieltä olen kuitenkin siitä, että nykyinen tehoreservimalli olisi sähkönkuluttajille edullinen tai markkinoiden kannalta joustava. Loppujen lopuksi oli malli mikä tahansa, loppulaskun maksaa aina sähkönkuluttajat. Jos vaihtoehtona on joustamaton, kiinteämaksuinen tehoreservi tai markkinaehtoinen malli, jossa teholle määritetään markkinoiden kautta arvo, ei ole vaikea arvata kumpi loppupeleissä on edullisempi.
En usko, että kukaan haluaa palata parin vuosikymmenten takaiseen aikaan. Tuskin EU edes sallisi, että sähkötuottajat keskenään sopisi varatehosta saati, että se olisi kivihiililauhdetta. Maailma on onneksi muuttunut niistä ajoista.
Suomen energian kulutuksen painopiste on talviaikana, kun on kylmää ja pimeää. Tähän asti yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto on ollut meidän kruununjalokivi ja tuottanut silloin energiaa, kun on ollut eniten tarvetta ja se on joustanut tarpeen vaatiessa. Tilanne markkinoilla on kuitenkin kääntynyt sellaiseksi, että yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon ei kannata investoida ja jopa olemassa olevat laitokset kärvistelevät kannattavuuden kanssa. Nähdään jo, että kaukolämpö tuotetaan enenevässä määrin erillisellä lämmöntuotannolla ja kukaan ei rakenna sähköntuotantoa markkinaehtoisesti. Kyllä tähän trendiin olisi hyvä saada parantavia lääkkeitä.