Elettiin toisen teollisen vallankumouksen aikaa. Sähkövalaistus irrotti työn tekemisen päivänvalon rytmistä ja yhdessä sähkömoottorien kehityksen kanssa ne kiihdyttivät erityisesti teollisen tuotannon tehokkuutta ja määrää. Sähkönkulutus kasvoi vuosisadan loppua kohti kiivaasti, kun tehtaita sähköistettiin, kaupunkeja valaistiin ja myös kotitaloudet alkoivat käyttää sähköä sekä valaistukseen että yleistyviin kodinkoneisiin.
Sähkön käyttö mullisti teollisuuden prosesseja nopeasti. Valaistuksen ohella tehdashallien valta-akselit ja työstökoneet alkoivat saada voimansa sähkömoottoreista, kun vesiturbiineilla tai höyrykoneilla alettiin pyörittää sähkögeneraattoreita. Tehtaiden ylijäämäsähkö löysi nopeasti tiensä myös lähialueen asuntoihin ja kauemmaksikin siirtotekniikan kehittymisen myötä. Suomen ensimmäinen kaupallinen sähkölaitos alkoi toimittaa sähköä 1883 lähikortteleihin Helsingin Hietalahden telakalta.
1900-luvun alussa alkoi koskien valjastaminen
Paikallisen sähkönjakelun kehitys oli nopeaa ympäri Suomea, ja ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä kaikissa tuolloisissa Suomen kaupungeissa oli toiminnassa oma, useimmiten kunnallinen sähkölaitos. Suurimmissa kaupungeissa kilpailu kaasun kanssa oli kuitenkin kovaa ja kesti katuvalaistuksessa ja keittiöliesien osalta vuosikymmeniä. Kodinkoneet yleistyivät nopeasti. Esimerkiksi Helsingissä oli vuonna 1930 väestölaskennan yhteydessä tehdyn tilastoinnin mukaan 18 048 silitysrautaa ja 9 958 tomunimijää.
Myös maaseudulla perustettiin sähköosuuskuntia viime vuosisadan alussa vilkkaaseen tahtiin valjastamalla lähikoskia vesivoiman tuotantoon. Meijerit ja sahat sähköistettiin ja kotitalouksissa aiemmin valoa enemmän tai vähemmän antaneet päreet, kynttilät, öljy-, karbidikaasu- ja paineistettua valopetrolia vaimeasti kohisten polttaneet Petromax -kaasulamput korvattiin sähkölampuilla. Sotien jälkeen maaseudun rakennuskannasta oli sähköistetty jo noin puolet. Suuressa osassa Pohjois-Karjalaa, Savoa, Kainuuta, Koillismaata ja itäistä Lappia viimeisiä kylien valojuhlia vietettiin kolme vuosikymmentä myöhemmin. Jääkaappien ja muiden kylmälaitteiden tulo helpotti erityisesti maitotilojen arkea, kun jokatalvinen järvistä sahatun jään kesäajan käyttöön säilöminen purukasoihin jäivät historiaan. Sähkölämmityksestä tuli 1970 -luvulla suosittu asuntojen lämmitysmuoto ja sen osuus sähkön käytöstä nousi 10 prosenttiin.
1 TWh vuonna 1929, 10 TWh kuusikymmentäluvulla
Samoihin aikoihin, kun Imatran vesivoimalaitos kytkettiin tammikuussa 1929 juuri valmistuneeseen kantaverkon ensimmäiseen ja vielä näihin päiviin palvelleeseen 110 kilovoltin Rautarouva -johtoyhteyteen Imatralta Turkuun, Suomen sähkönkulutus oli saavuttanut miljardin kilowattitunnin eli yhden terawattitunnin (TWh) rajapyykin. Voimakkaan teollistumiskehityksen ja palvelujen kasvun sekä kotitalouskäytön vaikutuksesta sähkönkulutus suurin piirtein kaksinkertaistui jokaisen vuosikymmenen aikana aina tälle vuosituhannelle saakka. Kymmenen terawattituntia ylitettiin 1960-luvun alussa. Toistaiseksi korkein vuotuinen sähkön kulutus oli ennätysvuonna 2007, jolloin sähköä kului yli 90 TWh. Seuraavien vuosien laman aikana kulutus putosi 10 prosenttia lähinnä teollisuustuotannon laskun myötä. Kuluneen vuosikymmenen aikana sähkön käyttö on pikkuhiljaa taas kasvanut ollen viime vuonna 87 TWh.
Suomessa lähes puolet sähköstä kuluu teollisuuden tarpeisiin. Asumisen ja maatalouden osuus kulutuksesta on hiukan alle 30 prosenttia. Reilu viidennes käytetään palvelujen tuottamiseen ja rakentamiseen. Mitä enemmän menee sähköä, sitä paremmin taloudella menee. Suomen bruttokansantuotteen kehitys on kulkenut lähes käsi kädessä sähkönkulutuskäyrän kanssa. Laman aikana kulutus on vähentynyt ja nousukaudella kasvanut lähinnä vientiteollisuuden suhdanteiden mukaan. Tämä kytkentä on jatkossa heikkenemässä sekä kansantalouden rakennemuutoksen että ilmastonmuutoksen torjunnan vaikutuksesta.
Sähkön kokonaiskulutuksen määrän arvioidaan jatkavan kasvuaan, vaikka sähköä käyttävien prosessien ja laitteiden energiatehokkuus paranee jatkuvasti. Metsäteollisuusinvestointien ohella datayhtiöiden jättimäiset konesalit ylläpitävät osaltaan sähkön käytön kasvua.
Hiilidioksidia tuottamattomat energiaratkaisut edellyttävät sähkön lisääntyvää käyttöä energian ensisijaisena lähteenä liikenteessä tai mahdollistamassa suuren mittakaavan maalämpövoimalaitoksia. Samaa tarkoitusta palvelevat kiinteistöihin kuluneen vuosikymmenen aikana asennetut lähes miljoona lämpöpumppua, jotka saavat käyttövoimansa sähköstä. Toisaalta esimerkiksi sähköautojen yleistyminen ei yksittäisenä tekijänä lisää sähkönkulutusta ratkaisevasti. Valtiovallan tavoitteissa esitetyt 250 000 sähköautoa vaatisivat vuositasolla energiaa arvioiden mukaan noin yhden terawattitunnin verran, joka vastaa noin prosenttia koko maan kulutuksesta.
Sähkönkulutuksen markkinaehtoisen ohjauksen merkitys sähköjärjestelmän hallinnassa kasvaa lähivuosina merkittävästi, kun tuotantorakenne on voimakkaasti muuttumassa. Säätökelpoisen lauhdevoiman poistuessa markkinoilta ja sääoloista riippuvan tuuli- ja aurinkovoiman kasvattaessa osuuttaan voimakkaasti on sähkön kulutusta voitava jatkossa ohjata nykyistä joustavammin ja suuressa mittakaavassa. Meneillään on useita kansallisia ja Euroopan laajuisia älyverkkoihin perustuvia kehityshankkeita, joilla pyritään kokoamaan sähköverkkoihin hajautetusti sijoittunutta kulutusta ja tuotantoa markkinakelpoiseksi joustoresurssiksi.
Lähteenä Kehityspäällikkö Matti Tähtisen haastattelu, Fingrid Oyj
