Suomen poliittiset päätöksentekijät ovat suurten kysymysten äärellä päättäessään Suomen uudesta energia- ja ilmastostrategiasta. Strategian taustalla oleva tilannekuva on muuttunut oleellisesti viimeisten vuosien aikana. Elämme energiajärjestelmän vallankumouksen alkuvuosia. Nyt jos koskaan kansainvälinen yhteistyö on avainasemassa. Tulevaisuutta leimaa epävarmuus ja kompleksisuus. Samaan aikaan poliittisilta kentiltä kuulee edelleen impivaaralaista puhetta siitä, miten asioiden tulee olla omissa käsissä. Sähkö pitää tuottaa omissa voimalaitoksissa. Tällä tavoin myös sähkön hinta on omissa käsissämme – ja halpaa, totta kai!
Olemmeko siis vastaamassa uuden energiatulevaisuuden kysymyksiin menneiden vuosien vastauksilla?
”Me emme päätä sähkön hintaa.”
Kansainvälisyys on entistä oleellisempi elementti uudessa energiatulevaisuudessa. Energia- ja ilmastopolitiikan sekä sähkömarkkinoiden yhteiset pelisäännöt määritellään Brysselissä. Suomalaiset voimalaitokset kohtaavat kansainvälisen, maiden rajat ylittävän kilpailun. Me emme päätä sähkön hintaa. Muutaman vuoden kuluttua eteläisen Euroopan aurinkovoima on selvästi edullisempaa kuin mikään sähköntuotanto Suomessa. Siinä tilanteessa Suomen on vaikea kilpailla halvalla itsetuotetulla sähköllä.
Kun tähän pakettiin lisätään vielä tuontiriippuvuutemme säätävästä sähköntuotannosta ja sähkön riittävyydestä huippukulutustilanteissa, on helppo ymmärtää, että kansainvälinen ulottuvuus on oleellinen osa modernia energia- ja ilmastostrategiaa. Mikä on Suomen tahtotila kansainvälisessä energiayhteistyössä?
Strategiassa on hyvä erottaa pidemmän aikavälin tavoitetila ja polku, joka vie meidät tuohon suureen visioon. Tuntuu vahvasti siltä, että tässä tilanteessa vision määrittely on helpompaa kuin tuon polun löytäminen. Monet tahot ovat yhtä mieltä uusiutuvaan energiaan perustuvasta energiatulevaisuudesta. Tuossa tulevaisuudessa kuluttajat ovat keskiössä sähkön käyttäjinä ja tuottajina. Kun aurinko ei paista eikä tuule, sähköä otetaan varastoista. Kesällä tuotettua aurinkoenergiaa säilötään marjojen tavoin talven varalle vaikkapa kaasun muodossa. Tätähän moni meistä toivoo. Minä mukaan lukien.
Nopea loikka ei onnistu – miten edetään?
Valitettavasti meillä on käytettävissämme vasta osa tuohon maailmaan tarvittavasta teknologiasta, joten hyppy tuohon uuteen maailmaan ei onnistu huomenna. Strategian tuleekin määritellä polku, jota pitkin siirrymme hallitusti uuteen energiajärjestelmään. Yhteiskunta ei kestä sitä, että kansalaisten sähkönkäyttöä jouduttaisiin jatkuvasti rajoittamaan pakkokeinoilla. Toisaalta erilaisiin polkuihin liittyy erilaisia kustannuksia, ja jokainen valitsee mielellään sellaisen polun, jolla päämäärään päästään kohtuuhinnalla. Matkan aikana otetaan käyttöön uuttaa teknologiaa ja uusia toimintamalleja kohti tulevaisuutta, joka on vihreä, valoisa ja lämmin sekä kohtuuhintainen.
Me elämme muutosta jo tänään. Suomi teki kesällä tuulivoimatuotannon ennätyksen. Pohjoismaissa Ruotsi on ottanut ykköspaikan tuulivoiman tuottajana. Edistykselliset energiayhtiöt ja uudet haastajat rakentavat teknologiaa ja toimintamalleja, joilla kuluttajat saadaan entistä aktiivisemmiksi toimijoiksi sähkömarkkinoille tasapainottamaan tuotantoa ja kulutusta – lähes reaaliajassa. Aktiiviset kansalaiset asentavat katoilleen aurinkopaneeleita. Sähkön varastointitekniikoiden tutkimukseen satsataan enemmän kuin koskaan.
Fingrid on omalta osaltaan tuonut pöydälle ajatuksia siitä, millainen on tulevaisuuden sähköjärjestelmän käyttöjärjestelmä. Olemme vahvasti markkinaehtoisuuden puolella ja uskomme siihen, että parhaat ratkaisut löytyvät, kun toimijat saavat markkinahintojen ohjaamina tehdä päätöksiä omista lähtökohdistaan. Tämä koskee myös enenevässä määrin tavallisia kuluttajia. Markkinaehtoinen lähestymistapa kannustaa innovaatioihin, joita ala todella tarvitsee. Toivottavasti viisaat poliitikkommekin ymmärtävät markkinaehtoisen tien ylivoimaisuuden. Asiakas keskiöön, kiitos.
