Suomen sähkömarkkinat avautuivat kilpailulle vuonna 1997. Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995 liityimme asteittain myös Euroopan sisäisiin sähkömarkkinoihin. Verkon integraatio ja markkinarakenteen yhdistyminen on toteutunut 2000-luvun aikana yhä kiihtyvään tahtiin. Jos 1990-luvun sähkömarkkinakehityksen fokus oli Suomessa, vuosina 2000–2010 se oli Pohjoismaissa ja tällä vuosikymmenellä Euroopassa.
Vuonna 2007 koettiin Suomessa kaikkien aikojen sähkön vuosikulutuksen kulutushuippu. Sen jälkeen alkanut taantuma, paperiteollisuuden väheneminen Suomessa, teollisuuden rakennemuutos, tekniikan ja valaistuksen kehitys ja ilmastotalkoot ovat vähentäneet kulutusta. Tulevia uusia, kulutusta nostavia tekijöitä ovat muun muassa sähköautoilun yleistyminen ja Suomeen suunnitellut datakeskukset. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan kulutus kasvaa tasaisesti, mutta 2000-luvun alun kulutuslukemiin ei kuitenkaan palata, ainakaan vuoteen 2025 mennessä.
Tuonti Venäjältä on vähentynyt radikaalisti vuoden 2011 jälkeen, jolloin Venäjä nosti viennin hintaa olennaisesti. Korvaavaa sähköä tuodaan Pohjoismaista, pääosin Ruotsista. Viemme sähköä toisinaan Pohjoismaihin ja ennen muuta Baltian maihin. Uudet merikaapeliyhteydet ovat lähes kaksinkertaistaneet sähkön siirtokapasiteetin: Fenno-Skan 2 (2011) ja EstLink 2 (2014).
Uusiutuvan energian osuus on kasvanut jatkuvasti viimeiset 20 vuotta. Markkinoiden vapauduttua uusiutuvan energian osuus nimenomaan Suomessa kulutetusta sähköstä on kasvanut jo siksi, että tuomme enemmän pohjoismaista vesi- ja tuulisähköä. Tuulisähköä tuetaan valtiollisesti voimakkaasti sekä Ruotsissa että Tanskassa, mikä on tehnyt lauhdevoimalla Suomessa tuotetun sähkön suhteessa liian kalliiksi. Hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet merkittävästi.
