Mistä saadaan sähköä silloin, kun ei tuule?

Fingridin toimitusjohtaja Jukka Ruusunen kuulee tuulivoimaa vähättelevän kysymyksen liki päivittäin. Vastaus on aina sama: – Ellemme panosta tuulivoimaan, emme saa sähköä silloinkaan, kun tuulee.

Tuulivoimateknologian nopea kehitys on vakuuttanut Ruususen:

– En uskonut vielä kymmenen vuotta sitten näin nopeaan kehitykseen.

Tuulivoima on hänestä ainoa nopea keino puhdistaa lämmitys ja liikenne ilmastonmuutosta kiihdyttävistä hiilidioksidipäästöistä. Se edistäisi myös omavaraisuutta, sillä nyt Suomi tuo neljänneksen käyttämästään sähköstä.

Ruusunen kiittää Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmaa, joka hänen mukaansa ”viitoittaa tietä kohti puhdasta ja kustannustehokasta sähköjärjestelmää, toimitusvarmuutta unohtamatta.”

– Jos hallitus pystyy toteuttamaan ohjelman tavoitteet, Suomi on edelläkävijä energiaratkaisujen toteuttajana.

”Jukan kokonaisuus”

Ruusunen esittelee mallin suomalaisen sähköntuotannon saattamiseksi fossiilivapaaksi kymmenkunnassa vuodessa.”Jukan kokonaisuuden” perustana on ydinvoima. Olkiluodon kolmosreaktorin valmistuminen lisää valtakunnan sähkötehoa 1 600 megawatin verran.

Seuraava palikka on kaupunkien ja teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP-tuotanto). Tämä osuus on pienentymässä merkittävästi, kun kaupungit siirtyvät enenevässä määrin pelkkään lämmöntuotantoon.

Ruusunen pitäisi ehdottomasti paletissa myös vesivoiman. Vesivoimaa tarvitaan tuotannon ja kulutuksen tasapainottavana säätövoimana, vaikkei sitä todennäköisesti enää rakenneta lisää.

Ylimmäksi uudeksi tuotannoksi Ruusunen nostaa tuulivoiman merkittävän lisärakentamisen. Hän visioi, että tuulella tuotetun sähkön osuus voisi olla vuonna 2030 jo reilut parikymmentä prosenttia.

– Tuulivoimahankkeita on nyt yli 15 000 megawatin verran. Jos niistä toteutuu puolet, tuuli voi nousta ydinvoiman jälkeen seuraavaksi suurimmaksi tuotantomuodoksi.

Ja turpeesta on päästävä aikaa myöten eroon: – Siitä pitää luopua hallitusti lämmöntuotannon toimitusvarmuutta vaarantamatta.

Tuulivoimaa kaikkialle Suomeen

Ilmastonmuutosta tulee Ruususen mukaan torjua taloudellisesti mahdollisimman tehokkaasti. Hän kiittää Saksaa tuulivoimaan suunnatuista miljardipanostuksista, jotka edesauttoivat maan kilpailukyvyn kehittymistä.

– Ennen tuulivoima oli kallista. Nykyisin se on ilman tukiakin teollisen mittakaavan toimintaa. Tuulivoimalla tuotetun sähkön hinta on nyt 30 euroa megawattitunnilta.

– Ydinvoiman kustannuksista pitäisi leikata 50 prosenttia, jotta se pystyisi kilpailemaan tuulivoiman kanssa. Mahtaako ydinvoima kyetä tuollaiseen kilpailukykymuutokseen nykyisin turvallisuusvaatimuksin?

Tuulivoima kohtaa myös vastustusta. Esimerkiksi Norjan tunturien tuulivoimapuistoihin rakennetut huoltotiet ovat turmelleet herkkää luontoa.

Ruususen mukaan luontoarvot sekä matkailun ja poronhoidon tarpeet voivat estää tuulivoiman merkittävän rakentamisen Lappiin: – Suomi ei sinällään tarvitse Lapin tuulivoimaa, mutta Lapin kunnat voisivat tarvita.

Hän muistuttaa tuulipuistoyhtiöiden maksavan veroja kunnille. Myös torneja mailleen ottavat maanomistajat saavat tuloja: – Jonkin arvion mukaan vuodessa 15 000 euroa per torni. Tämän väitetään olevan metsänkasvatusta parempaa bisnestä.

– Fingridille on helpompaa, jos tuulivoimalat keskittyvät Etelä-Suomeen, missä sähkönkulutuksen painopistekin on. Tarvitaan vähemmän suurten sähkölinjojen rakentamista.

Hyvä hallitusohjelma toteen

Tuulivoimaloiden sijoittaminen vaatii koordinointia.

– Ei liian lähelle asutusta, eikä lintujen muuttoreiteille. Muutenkin luontoarvojen on oltava osa suunnitelmaa. Sähköverkkoliitynnät on koordinoitava, jotta maata ei täytetä sähkölinjoilla.  Ja puolustusvoimien tarpeet on otettava huomioon, Ruusunen painottaa.

Rinteen hallitus selvittää, miten tuulivoimateknologiaa voidaan kehittää sellaiseksi, etteivät pyörivät lavat häiritse puolustusvoimien tutkia. Ongelman ratkaisu mahdollistaisi tuulivoimaloiden rakentamisen myös Itä-Suomeen.

Monet kansainväliset tuulivoimayhtiöt etsivät sijoituskohteita. Suomeen tulee investointeja, jos olemme houkuttelevampi investointikohde kuin esimerkiksi Ruotsi.

Ruusunen on näiltäkin osin tyytyväinen hallitusohjelmaan. Sen mukaan tuulivoiman osuutta kasvatetaan markkinaehtoisesti samalla, kun poistetaan tuulivoiman rakentamisen esteitä. Myönteistä on myös merituulivoimaloiden kiinteistöveron alentaminen.

– Hyvät tavoitteet ovat olemassa. Asia on toteuttamista vaille valmis.

Ruusunen on esittänyt tuulivoiman roolia sähköntuotannossa arvioivan selvityshenkilön asettamista. Hänestä hallitusohjelma sitoutuu niin vahvasti tuulivoiman rakentamiseen, että kyseisen selvitystyön käynnistämiselle on entistä suuremmat perusteet.

Huoltovarmuus turvattava

Huoltovarmuuskeskus säilyttäisi ainakin kolmanneksen nykyisestä turpeenkäytöstä Suomen energiapaletissa.

Hallituksen tavoite tehdä Suomesta maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta ei ole ongelmaton huoltovarmuuden kannalta. Energiahuoltovarmuus on perustunut vuosikymmenien ajan tuontipolttoaineiden varastointiin. Myös kotimaista turvetta on turvavarastoitu.

Vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtyminen lisää uusiutuvan energian käyttöä. Eivätkä tuuli- ja aurinkovoima, biomassa tai vesivoima ole varastoitavissa samalla tavoin kuin esimerkiksi hiili, öljy tai turve.

Huoltovarmuuskeskuksen energiahuolto-osaston johtaja Minna Haapala muistuttaa, että sähkökapasiteetin ja sähkötehon riittävyys ovat nykyiselläänkin huippukulutuksen aikaan melkoinen haaste:

– Ja haaste kasvaa yhteiskunnan sähköistymisen myötä.

Turpeesta luopuminen toisi lisäpulmia energiahuoltovarmuudelle. Hallitusohjelman mukaan turpeen pääasiallinen energiakäyttö päättyy nykyennusteiden mukaan 2030-luvun aikana päästöoikeuden hinnan noustessa, vaikka se säilyy huoltovarmuuspolttoaineena.

Huoltovarmuuskeskuksen Pöyryllä teettämä selvitys arvioi turpeen käytön laskevan verotuksellisin keinoin ja päästökaupan myötä nykyisestä 15 terawattitunnista puoleen tai jopa kolmannekseen vuoteen 2030 mennessä. Haapalan mielestä huoltovarmuuden turvaamiseksi olisi syytä säilyttää tuo viiden terawattitunnin käyttömahdollisuus myös jatkossa.

– Turve on kotimainen ja hyvin varastoituva polttoaine.

Omavaraisuutta ei saa heikentää

Haapala tähdentää tuuli- ja aurinkovoiman olevan sääriippuvaisia energiamuotoja, joiden tuotantomäärät vaihtelevat vuodenajan ja vuorokauden mukaan. Hänestä energiamurroksessa onkin pidettävä huolta säätövoiman, käytännössä vesivoiman ja CHP-tuotannon käytettävyydestä.

– On hyvä, että Fingrid on valmis vahvistamaan verkkojaan kaiken Suomeen sijoittuvan tuotannon vastaanottamiseksi. On tärkeää, että tuotanto sijoittuu Suomeen ja olemme eurooppalaisilla sähkömarkkinoilla kilpailukykyinen maa. Omavaraisuus ja toimivat markkinat parantavat huoltovarmuutta.

Mikä on huoltovarmuuden kannalta ideaali sähkön omavaraisuusaste?

– Suomen energiankulutus vaihtelee kauniin kesäpäivän noin 6 000 megawatin ja kylmän talvipäivän jopa 15 000 megawatin välillä. Oma tuotantokapasiteettimme on 12 000 megawattia.

– Ei olisi taloudellisesti kannattavaa mitoittaa omavaraisuutta huippukulutuksen mukaan. Tärkeää on varmistaa, että on riittävästi siirtoyhteyksiä naapurimaihin ja tehdä alueellista yhteistyötä. Omavaraisuutta ei tulisi kuitenkaan nykyisestä heikentää, Haapala vastaa.