Yhteiskunnan digitalisoituessa kovaa vauhtia kasvavan tietomäärän prosessointiin, analysointiin ja varastointiin tarvitaan koko ajan monipuolisempia ja tehokkaampia keinoja. Tähän tarpeeseen vastaavat datakeskukset, suurtietokoneiden ja -palvelimien täyttämät konesalit.
Datakeskusten tietokoneet voivat pyörittää niin arkista tietoliikennettä ja pilvipalveluita kuin tekoälypalvelujakin. Datakeskukset tarvitsevat toimiakseen huomattavan määrän sähköä ja luotettavan sähkönsiirron, ja tässä Suomen vahva sähköverkko tulee mukaan peliin.
Suomessa sijaitsee tällä hetkellä parisenkymmentä datakeskusta. Useita suuria datakeskuksia on rakenteilla ja vielä useampia suunnitteilla. Suomi kiinnostaa sijoittajia datakeskusten sijaintina muun muassa energiatehokkuutta parantavan viileän ilmaston ansiosta. Tämä mahdollistaa puhtaampien datakeskuspalvelujen toteuttamisen.
Datakeskusten suurten konesalien sisäilman lämpötilaa säädellään ilma- tai vesijäähdyttimillä. Tämä prosessi synnyttää lämpöä, jonka hyödyntämisessä pieni pohjoinen maamme onkin esimerkkitapaus.
Suomalaisen kaukolämpöjärjestelmän ansiosta tämä hukkalämpö on mahdollista ottaa talteen ja tehdä siitä hyötylämpöä läheisyydessä sijaitseville kunnille ja kaupungeille. Ylimääräistä lämpöä on mahdollista hyödyntää myös teollisuuden ja ympärille mahdollisesti syntyvän ekosysteemin tarpeisiin, mikä lisää energiatehokkuutta ja kestävyyttä.
Yksi merkittävä etu Suomelle on luotettava sähköverkkomme. Datakeskuksia onkin suunniteltu erityisesti kohteisiin, joista ne on mahdollista liittää suoraan Fingridin ylläpitämään kantaverkkoon.
Liityntää kantaverkkoon usein nopeuttaa, mikäli datakeskus on mahdollista sijoittaa lähelle puhtaan sähköntuotannon keskittymiä, mikä hillitsee sähköverkon vahvistamistarpeita ja siirtohäviöitä. Onnistunut liityntä vaatii hyvää suunnitteluyhteistyötä jo hankkeen alkumetreiltä saakka, ja Fingrid onkin hyvä sisällyttää hankesuunnitteluun jo varhaisesta vaiheesta lähtien. Tällöin hankkeen ajoitus on helpompi harmonisoida hankkeen kaikkien osapuolten ollessa tietoisia toistensa toiminnasta.
Suomen kannalta toivottavaa olisi myös datakeskusten saaminen osaksi kulutusjoustoa.
Suomen etuna puhtaassa siirtymässä on, että sähköntuotantoa, esimerkiksi maatuulivoimaa voidaan lisätä runsaasti kilpailukykyiseen hintaan. Investoinnit uuteen sähköntuotantoon ovat keskeinen edellytys sille, että sähkön hinta pysyy kilpailukykyisenä, vaikka kysyntä kasvaa.
Sähköntuotannon siirtyessä jatkuvasti sääriippuvaisempaan suuntaan kulutusjouston rooli korostuu osana toimivaa sähköjärjestelmää. Edellytyksenä on, että uusi teollinen sähkönkulutus on jossain määrin joustavaa ja mukautuu sähkön saatavuuteen, tai vaihtoehtoisesti mahdollistaa investointeja muihin joustoteknologioihin, kuten akkuihin ja moottorivoimalaitoksiin. Myös datakeskustoimijoiden on hyvä harkita niukkuustilanteissa joustoelementtien hyödyntämistä.
