Aluksi katsaus historiaan. Suomen ja Venäjän sähkökaupan juuret ulottuvat 1960-luvulle, jolloin Enso-Gutzeit aloitti sähköntuonnin Venäjältä Rouhialan ja Enson voimalaitoksilta omalla 110 kilovoltin voimajohtoyhteydellä Imatralle. Ensimmäinen järeä 400 kilovoltin yhteys Neuvostoliittoon rakennettiin 1970-luvulla.
Vuonna 2003 kaupallinen tuontikapasiteetti 400 kilovoltin yhteyksillä nostettiin nykyiselle 1 300 megawatin tasolle ja tuonnin määrä vakiintui useiksi vuosiksi 11 terawattitunnin tasolle. Venäjältä tuli Suomeen yli kymmenen prosenttia tarvitsemastamme sähköstä. Vuonna 2006 eräät tahot puuhasivat tämän lisäksi Kotkan merikaapeliksi kutsuttua hanketta, joka olisi toteutuessaan lähes kaksinkertaistanut Venäjän tuonnin.
Sähkön tuontimäärät laskivat merkittävästi 2010-luvulla, kun Venäjän sähkömarkkinoilla otettiin käyttöön kapasiteettimaksu, joka nosti sähkön hintaa Venäjällä etenkin päiväsaikaan.
Suomi ei ole riippuvainen venäläisestä sähköstä.
Venäjän tuonti on ollut merkittävä osa Suomen sähkönhankintaa menneinä vuosina. Mutta tänään voimme olla hyvillä mielin, sillä Suomi ei ole riippuvainen venäläisestä sähköstä. Olemme menossa entistä parempaan suuntaan, kun Suomesta on tulossa sähkön suhteen energiaomavarainen todennäköisesti jo ensi vuonna.
Tätä taustaa vasten sähkön tuonnin loppuminen lauantaina 14.5.2022 kello 1.00 ei itse asiassa aiheuttanut meillä suurta dramatiikkaa. Tarjonnan väheneminen nostaa jonkin verran sähkön hintaa Suomessa, mutta puuttuva tarjonta korvautuu nopeasti.
Julkisessa keskustelussa jotkut tahot liittivät sähkön tuonnin loppumisen suoraan Suomen Nato-prosessiin, mutta totuus ei ollut yhtä jännittävä: kaupan lopettamisen taustalla olivat lännen asettamat pakotteet, jotka katkaisivat markkinoille myytyyn sähköön liittyvän maksuliikenteen.
Mentiin siis lännen pelikirjan mukaan. Ennen tuonnin katkeamista Fingrid oli 24.4.2022 käyttövarmuussyistä rajoittanut Venäjän siirtoyhteyksien siirtokapasiteetin 900 MW:iin nykyisen
1 300 MW:n sijaan.
Pitkään jatkunut sähkökauppa on hyödyttänyt molempia osapuolia. Matkan varrella on rakennettu toimivat sähkömarkkinat rajan molemmilla puolilla – erilaisista lähtökohdista johtuen erilaiset markkinat. Maiden rajat ylittävät 400 kV:n siirtoyhteydet liittävät siis toisiinsa kaksi aivan erilaista sähkömarkkinamallia. Tämän seurauksena maiden välisen kaupankäynnin menettelytapoja on kehitetty hyvässä yhteistyössä.
Tämä yhteistyö tuli kerralla tiensä päähän Venäjän johdon käynnistettyä järjettömän hyökkäyksen Ukrainaan. Tulevaisuus näyttää synkältä: kun luottamus menee, sitä on vaikea rakentaa takaisin. Pitkä yhteistyö on tullut tiensä päähän, eikä jatkoa ole näkyvissä.
