Hänen mukaansa energiapolitiikassa tarvitaan tasapaino ilmastotavoitteiden sekä sähkömarkkinoiden tehokkuuden ja toimitusvarmuuden välille.
– Toimivat markkinat ovat edellytys sille, että ilmastonmuutosta voidaan hillitä mahdollisimman pienin kustannuksin. Päästökauppa ohjaa hyvin toimiessaan päästövähennykset EU:n sisällä niihin maihin ja teknologioihin, joilla ne voidaan toteuttaa halvimmalla ja mahdollistaa siten markkinoita vääristävien uusiutuvan energian tukien alasajon. Tehokkaimmat toimenpiteet – esimerkiksi uusiutuvan energian investoinnit – voivat olla edullisimpia toteuttaa naapurimaassa, mikä taas on poliittisesti joskus haastavaa. Päästöt eivät kuitenkaan tunne rajoja.
Tuotantotuki vain alkuvaiheeseen
Lundmark toteaa, että järjestelmämme perustuu jo nyt laajamittaisiin tukiin. Pian on tehtävä valinta, lisätäänkö tukia entisestään kattamaan koko energiasektori vai lähdetäänkö tukia purkamaan.
– Tuet ovat tarpeellisia, kun halutaan kehittää uusia teknologioita ja tuoda niitä markkinoille. Tuotantotuet ovat kuitenkin erittäin kallis järjestelmä siihen tarkoitukseen. Tukipolitiikan haasteena on myös se, että uusiutuvan energian lisäämisestä on tullut itsetarkoitus, vaikka uusiutuva energia pitäisi nähdä ensisijaisesti ilmastopolitiikan työkaluna ja keinona saavuttaa asetut ilmastotavoitteet. Päällekkäiset tavoitteet ovat johtaneet päällekkäisten ohjauskeinojen syntymiseen ja vaikutukset sekä sähkö- että päästömarkkinoiden toimivuuteen ovat nyt nähtävissä.
– Suomen tulisi olla erittäin aktiivinen pohjoismaisten sähkömarkkinoiden ja yhteisen energiapolitiikan tukija ja kehittäjä, sillä me suomalaiset sähkönkäyttäjät olemme hyötyneet yhteisistä markkinoista suuresti.
Energiatalouden kaikki osa-alueet kehittyvät jatkuvasti: energian tuotanto, siirto ja jakelu sekä kulutus. Eniten muuttuu nyt asiakaskäyttäytyminen, ja se ohjaa kehitystä myös muilla osa-alueilla. Esimerkiksi hajautetun tuotannon lisääntyessä kuluttajista tulee tuottajia ja samalla aktiivisia osapuolia sähkömarkkinoille. Digitalisaatio mahdollistaa palvelut uudessa mittakaavassa ja automatisoidusta kulutusjoustosta tulee uusi, merkittävä keino tasapainottaa sähköjärjestelmää.
Hintapiikit kannustavat kehitystä ja investointeja
Hintasääntely ohjaa Lundmarkin mukaan järjestelmään, jossa sähkön hinta olisi jatkuvasti suhteellisen korkea. Hintapiikit eivät ole osoitus huonosti toimivasta markkinasta, vaan päinvastoin. Silloin kun on niukkuutta, hinta nousee ja markkinat viestivät investointitarpeista.
– Hintapiikkien hyväksyminen on poliittinen valinta. Esimerkiksi Saksan hallitus on sitoutunut uuden sähkömarkkinareformin yhteydessä siihen, ettei se tule puuttumaan hintapiikkeihin, koska ne kannustavat toimijoita investoimaan joustavaan kapasiteettiin, sähkövarastoihin jne.
Ison energia-alan toimijan näköalapaikalta katsottuna nykyinen järjestelmä kestää Lundmarkin mukaan hyvin lyhytaikaiset hintapiikit ja niukkuustilanteet, kuten viime talvikin osoitti.
– On hyvä muistaa, että sähkön käyttäjille on tarjolla laaja valikoima erilaisia suojaustuotteita, jotka pehmentävät hintapiikkien vaikutusta. Enemmän huolta pitäisi kantaa sellaisista pitkäkestoisista poikkeustilanteista, jolloin markkinoiden toiminta on pitkän aikaa poissa raiteiltaan. Silloin puhutaan huoltovarmuudesta.
