Mikkeliläinen luomumaitotilallinen Matti Tuhkalainen osti parikymmentä vuotta sitten palstan Leinakkalampeen pistävältä Leinakanniemeltä, jota kaksi voimajohtolinjaa halkoi pituussuuntaan. Kymmenen vuotta sitten tuli vielä kolmaskin linja. Voimajohtoaluetta on yhteensä seitsemän hehtaaria.
Tuhkalaisen puolisolla, Ann-Mari Lintusella, on oma pieni lammastila Rantasalmella, ja hän on ollut jo pidempään innostunut perinnebiotoopeista.
”Mietimme voimajohtoalueen vuokraamista toisaalta, kun saimme ahaa-elämyksen: Matilla on omakin alue, joka olisi helppo aidata laidunmaaksi – kilometrin aidalla saisimme 20 hehtaaria laidunmaata, sillä voimajohtoalueen lisäksi niemellä on metsääkin”, Lintunen sanoo.
Voimajohtoalueella kasvoi vesakkoa, mutta siellä oli myös paljasta kalliota, katajia, soistunutta luhtaa ja monipuolinen niittylajisto, jota leviävät sananjalat uhkasivat tukahduttaa. Lisäksi alueella oli jonkin verran maisemallista merkitystä vastarannalta katsottuna. Näin ollen se täytti Fingridin perinneympäristöjen tuen kriteerit.
”Fingrid oli raivaamassa vesakkoa alueelta vuonna 2019, joten päätimme hakea tukea siten, että voisimme aloittaa laidunnuksen sen jälkeen. Maa- ja kotitalousnaisten asiantuntija kävi katsomassa alueen ja laati hoitosuunnitelman puolestamme”, Lintunen kertoo.
Hiehot pääsivät laitumelle ensimmäistä kertaa kesällä 2020 ja ovat olleet siellä sen jälkeen joka kesä. Maisema on avartunut, vesakkoa kasvaa vähemmän kuin ennen ja eläimet ovat hoitaneet myös ranta-aluetta syömällä kaislikonkin.
Tänä vuonna alueelle pääsi ensimmäistä kertaa lampaitakin, jotka ovat innokkaampia vesakon syöjiä.
Alue tuntuu nyt ihan eri tavalla omalta kuin ennen ja näyttää hienolta omaan silmään.
”Alue tuntuu nyt ihan eri tavalla omalta kuin ennen ja näyttää hienolta omaan silmään. Nyt se on yksi parhaiten tuntemistani maaplänteistä peltojen ohella. Käyn siellä jatkuvasti, eikä se ole enää joutomaata”, Tuhkalainen sanoo.
Koirat helpottavat työtä
Matti Tuhkalaisen ja Ann-Mari Lintusen paimenkoirat – bordercolliet, joita on yhteensä yhdeksän – ovat korvaamaton apu voimajohtoalueella ja metsälaitumilla, joita Tuhkalaisella on yhteensä 50 hehtaarin verran.
”Laidunnuksesta ei tulisi mitään ilman koiria. Ne auttavat etsimään hiehot laajalta alueelta, kokoavat ne ja mahdollistavat lastauksen kuljetusvaunuun”, Tuhkalainen sanoo.
Koirat auttavat myös valvomaan karjan kuntoa – niiden ansiosta on helpompi nähdä, ovatko kaikki naudat kunnossa tai onko joku niistä kiimassa. Pitkälle koulutettujen koirien avulla voidaan myös hakea yksittäisiä lehmiä lypsylle tai siemennykseen, ja ne ovat hallittavissa pitkilläkin etäisyyksillä.
”Koirat kommunikoivat nautojen kanssa eläintasolla, ja kohtelevat niitä fiksummin kuin ihmiset”, Lintunen toteaa.
Paimenkoirista on hyötyä myös navettatöissä.
”On myös psyykkisesti tärkeää, ettei navettatöihin tarvitse lähteä yksin tai vaikka äreän teinin kanssa. Koira on aina innokas ja valmiina lähtemään päivän töihin.”
EM-kisat omilla pelloilla
Sekä Tuhkalainen että Lintunen ovat Suomen Paimenkoirayhdistyksen aktiiveja. Tuhkalaisen mailla järjestetään ensi syksynä nautapaimennuksen Euroopan mestaruuskilpailut, joita yleisö on tervetullut seuraamaan.
Kilpailussa koira tekee sarjan tehtäviä, esimerkiksi paimentaa joukon nautoja rauhallisesti ja hallitusti yhtenä ryhmänä kohti ohjaajaa, tai erottaa ja kasaa ne uudestaan kokoon. Koirat eivät hauku, vaan paimentavat omalla liikkeellään ja silmillään. Aggressiivisesta käytöksestä diskataan aina, oli kyseessä sitten koira tai ihminen.
”Lajin ideana on edistää ammattitaitoa ja eläinten käsittelytaitoa – motivoida ihmisiä treenaamaan koirien kanssa. Lisäksi tällä tavalla voidaan tuoda esille koirien kyvyt ja se, minkä tasoisia jalostuskoirien pitää olla”, Lintunen sanoo.
Kansainvälisellä tasolla melko uutta lajia on harrastettu Suomessa parikymmentä vuotta, ja myös Ruotsi ja Ranska ovat lajissa vahvoja. EM-kisat ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomessa – ne ovat lajin kolmannet arvokisat tähän mennessä.
Kolmipäiväiset kisat pidetään 6.–8.10. Mikkelin Vehmaskylässä.
