Suomessa kuljetaan kohti hiilineutraalia energiantuotantoa. Sen seurauksena rakennetaan kiihtyvällä tahdilla uusia tuuli- ja aurinkovoimaloita sekä siirtolinjoja, joilla voimalat yhdistetään kantaverkkoon.
Jos maanomistajan tilukset sopivat tuuli- tai aurinkovoimalan käyttöön, maa-alasta tehdään vuokrasopimus ja maanomistaja saa vuosittaista vuokratuloa.
Voimalan ja kantaverkon väliset siirtolinjat taas voidaan perustaa pakkolunastamalla maan käyttöoikeus, jolloin maanomistajalle maksetaan lain määrittelemä kertaluonteinen korvaus. Voimajohtojen rakentajat eivät siis lunasta metsämaita omaan omistukseensa, vaan sen käyttöoikeuden.
Käyttöoikeudesta maksetaan lain mukaan käypä hinta maapohjasta, puiden ja taimikoiden menetyksestä, kulkuhaitoista sekä omistetun maan pirstaloitumisesta. Maanomistajalle korvataan siten hänelle välittömästi aiheutuvat kustannukset. Käytännössä korvaustason määrittää riippumaton lunastustoimikunta.
Fingrid on yksi toimija, joka lunastaa yksityisten omistamia maita rakentaakseen niille voimalinjoja. Se toteuttaa sähkömarkkinalain alaista julkista tehtäväänsä, johon liittyy myös tuotantolaitosten liittäminen kantaverkkoon.
”Fingrid korvaa maanomistajille täyden korvauksen menetyksistä, joita tulee uusien linjojen rakentamisesta. Emme kuitenkaan määrittele korvaustasoa, vaan se on kerrottu tarkasti laissa”, toteaa lunastusasioiden vanhempi asiantuntija Mikko Kuoppala Fingridistä.
FINGRID
1. Toteuttaa sähkömarkkinalain mukaista julkista tehtävää
2. Eroaa niistä toimijoista, jotka rakentavat voimajohtoja taloudellisin perustein
3. Pitää lähtökohtana, että lunastuslain tulee taata maanomistajalle täysi korvaus
4. Noudattaa eduskunnan lailla säätämiä periaatteita lunastuskorvauksen osalta
Lunastuskorvausta maksetaan metsäpohjasta ja puustosta
Laissa määritelty, yksityiselle metsänomistajalle maksettava lunastussumma on sellainen, että sillä saisi hankittua uuden samankaltaisen metsäpalstan lunastetun tilalle.
”Täyden korvauksen periaatteella metsämaan lunastuskorvauksen keskiarvo on periaatteessa sama kuin metsäpalstan hinta keskimäärin muussakin kaupassa olisi”, kertoo lunastus- ja arviointiosaston johtaja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta.
Viime vuonna metsäpalstojen kauppojen keskihinnat olivat keskimäärin 1 250–6 556 euroa hehtaarilta niin, että Lapissa korvaus on pienin ja Uudellamaalla suurin. Koko maan mediaanihinta on noin 3 500 euroa hehtaarilta.
”Fingrid saattoi maksaa enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten keskimääräiseen metsään linjat osuivat ja tehtiinkö puustosta erillinen vapaaehtoinen kauppa vai korvattiinko se osana lunastuskorvauksia”, Asmundela tarkentaa.
Metsäpalstojen tilastoidut kauppahinnat sisältävät puuaineksen, mutta koska metsämaan arvo vaihtelee merkittävästi puuston mukaan, jokainen tilus arvioidaan erikseen. Sähkölinjan alle saattaa osua arvokasta tukkimetsää tai tuore taimikko.
”Myös taimet ja niiden istutukseen käytetyt kustannukset huomioidaan. Nuoresta puustosta saa täyden myyntihinnan mukaisen puuaineskorvauksen, ja lisäksi korvataan se odotusarvon menetys, että puu ei kasvanut täyteen mittaansa ja tuotto jäi saamatta”, Asmundela selittää.
