Suomen sähköntuotanto kasvaa juuri nyt ennennäkemätöntä vauhtia. Olkiluodon kolmannen yksikön valmistumisen ja maatuulivoiman voimakkaan rakentamisen myötä Suomi tuottaa nyt vuoden aikana enemmän sähköä kuin kuluttaa. Näin oli viimeksi yli puoli vuosisataa sitten.
Maatuulivoiman ja aurinkovoiman rakentaminen jatkuu lähivuodet vilkkaana, ja jo vuosikymmeniä sitten visioitu 100 terawattitunnin sähköjärjestelmä saavutetaan kolmen vuoden kuluessa.
Merituulivoiman vuosikymmen Suomessa koittaa 2030-luvulla.
Edullisesta maatuulivoimasta on kehittymässä Suomen suurin sähköntuotantomuoto vuosikymmenen loppupuolella. Maatuulivoiman rakentamisessa Suomella on monta kilpailuetua: EU:n harvimmin asutussa maassa on paljon tilaa, ja korkeiden ja tehokkaiden voimalatyyppien rakentaminen on meillä mahdollista. Luvitus on meillä kansainvälisesti vertaillen melko sujuvaa, vaikka aina voidaan parantaa. Tuuliolosuhteet ovat hyvät. Investointiputki on vahva ja toimijakenttä aktiivinen. Suomen on jatkossakin syytä vaalia maatuulivoiman lisärakentamisen edellytyksiä.
Merituulivoimalaitosten alustavat liityntäkyselyt kantaverkkoon ovat kohonneet jo 70 000 megawatin tuntumaan.
Viimeisen parin vuoden aikana olemme saaneet lukea mediasta yhä enemmän merituulivoimasta ja konkreettisista hankkeista Suomen merialueilla. Kotimaiset ja etenkin useat kansainväliset toimijat suunnittelevat merituulivoimarakentamista, merituulivoimalaitosten alustavat liityntäkyselyt kantaverkkoon ovat kohonneet jo 70 000 megawatin tuntumaan. Määrä on kaksinkertaistunut viimeisen puolentoista vuoden aikana.
Merituulihankkeet ovat valtavia, nimellisteholtaan suurimpia voimalaitoshankkeita, joita Suomeen on koskaan suunniteltu. Samalla ne tuovat uudenlaisia haasteita sähköjärjestelmälle ja kantaverkon suunnittelulle.
Ison merituulihankkeen toteutuminen vaatiikin lähes kaikissa tapauksissa myös kantaverkon huomattavaa vahvistamista ja uudenlaisia, hajautettuja liityntäratkaisuja.
Toinen tunnusomainen piirre hankkeille on niiden pitkät valmisteluajat. Useimmat nyt aktiivisesti valmisteltavat hankkeet tähtäävät tuotantoon 2030-luvun alkupuolella. Valmisteluaika on pidempi kuin maatuulivoimalla, saati erittäin nopeasti rakentuvalla aurinkovoimalla.
Tulisiko niukaksi käyvää kantaverkon liittämiskapasiteettia varata vuosien päästä mahdollisesti toteutuvalle merituulivoimalle, vai tulisiko se osoittaa nopeammin sähköä ja verotuloja tuottaville tuotantomuodoille?
Oma haasteensa on myös suunniteltujen hankkeiden sijainti kantaverkon näkökulmasta. Lähes kaikki suunnitellut merituulihankkeet sijoittuvat jo nykyisin sähkötaseeltaan vahvasti ylijäämäiselle länsirannikolle, lisäten edelleen kantaverkon vahvistustarpeita. Jos merituulivoimaa olisi mahdollista sijoittaa myös Suomenlahdelle, lähelle etelän kulutuskeskittymiä, merituulihankkeet voisivat parhaimmillaan hillitä kantaverkon vahvistustarpeita.
Kunhan Itä-Suomen maatuulivoimarakentamisen esteet saadaan ensin ratkottua, tulisikin seuraavaksi tarkastella merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä eteläisessä Suomessa.
Laajamittaisen merituulivoimarakentamisen mahdollistaminen vaatii uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja.
Maissa, joissa merituulivoiman hyödyntämisessä ollaan pidemmällä, on tyypillisesti päädytty ohjaamaan hankkeiden toteutumista viranomaisten toimesta erilaisten mekanismien, kuten huutokauppojen avulla. Tällöin on mahdollista optimoida hankkeiden kokonaistaloudellisuutta, myös kulutuskeskittymien sijainti ja kantaverkon vahvistustarpeet huomioiden. Huutokauppa- tai muun ohjausmekanismin ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa yhteiskunnan suoraa taloudellista tukea merituulivoimalle.
Vaikka talvisin jäätyvä meri tuo omat haasteensa, on Suomella laajojen merialueiden sekä pitkän ja syvyydeltään melko matalan rannikon myötä hyvät edellytykset merituulivoiman rakentamiselle. Merituulivoimassa Suomella ei kuitenkaan näyttäisi olevan maatuulivoimaa vastaavaa erityistä kilpailuetua.
Eurooppalaisesta näkökulmasta suomalainen merituulivoima näyttäytyy kuitenkin kiinnostavana. Niin kilpailukyvyn, ilmastotavoitteiden kuin energiaturvallisuudenkin näkökulmista EU tarvitsee kaiken sen puhtaan energian, jota jäsenvaltiot voivat tehokkaasti tuottaa.
Suomen intresseissä on olla kokoaan suurempi osa Euroopan energiaratkaisua.
Suomen intresseissä on olla kokoaan suurempi osa Euroopan energiaratkaisua. Tämä lisää kiinnostusta merituulivoimaan meilläkin. Mahdollinen laajamittaisempi energianvienti on tehtävä kestävästi, Suomen etu huomioiden.
Toisaalta teknologisen kehityksen myötä merituulivoiman kustannustaso voi kehittyä myönteisesti tulevaisuudessa ja tuotantomuotojen välinen kilpailuasetelma tiivistyä. On järkevää varautua ja valmistautua laajamittaiseen merituulivoiman rakentamiseen myös Suomessa.
Fingridin tavoitteena on kehittää omia käytäntöjään, muun muassa kantaverkon liittymisprosessia siten, että prosessi soveltuu entistä paremmin myös merituulivoimainvestointien tarpeisiin. Ulkomaan siirtoyhteyksien vahvistamista ei myöskään ole unohdettu.
Mikko Heikkilä
päällikkö
strateginen verkkosuunnittelu
Fingrid
