Alkukevään aurinko lämmittää jo ja talitiaiset piipittävät Tampereen Hämeenpuistossa. Tänään biologi Marja Nuottajärvi lähtee tarkastamaan, liikkuvatko liito-oravat edelleen samoilla seuduilla kuin vuosi sitten.

– Kangasalan ja Tampereen rajalle suunniteltiin vuonna 2012 hyötyvoimalaitosta, jonka sähkönsiirtotarpeen takia olemassa olevien voimajohtojen viereen oli tarpeen rakentaa uusi voimajohto. Voimajohtoalue alkoi kuitenkin olla niin leveä, että alueen liito-oravat eivät mahdollisesti lähtisi avointa aluetta ylittämään. Ratkaisuksi tähän voimajohtojen alle pystytettiin loikkapylväitä liito-oraville, Nuottajärvi kertoo.

Voimajohtoalueen laidalla Nuottajärvi tarkastaa todennäköisten levähdyspuiden ympärystät. Papanoita ei kuitenkaan tällä kertaa löydy. Hän aikoo palata paikalle, kunhan kevät hieman etenee. Nuottajärvi on käynyt seuraamassa liito-oravien esiintymistä ja liikkumista loikkapylväiden lähettyvillä vuosittain.

– Vuosien 2015–16 havaintojen mukaan liito-oravat ovat ottaneet pylväät käyttöönsä ja viihtyvät siis alueella edelleen. Samanlaisia loikkapylväitä voidaan kokemusten perusteella käyttää jatkossa muuallakin.

Eväsreppu selkään ja metsään

FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n Tampereen toimistolla projektipäällikkönä työskentelevä Nuottajärvi tekee luonto- ja ympäristökartoituksia. YVA-menettelyt ja luontoselvitykset ovat kiinteä osa erilaisten rakennus- ja esimerkiksi voimajohtohankkeiden suunnittelua. Selvityksissä kartoitetaan luonnon monimuotoisuutta sekä alueella esiintyviä eläin- ja kasvilajeja. Monenlaiset arvokkaat vesiluontokohteet, kuten lähteet, raportoidaan myös. Tarvittaessa inventointia tehdään yhteistyössä maisema-arkkitehdin tai arkeologin kanssa.

Kesäkaudet maaliskuusta lokakuuhun kuluvat valtaosin maastossa eri puolilla Suomea. Reissussa Nuottajärvi urakoi pitkiä päiviä ja välillä viikonloputkin. Maastotyyppi vaikuttaa siihen, eteneekö työn alla olevan alueen kartoitus ripeästi tai hitaasti.

– Esimerkiksi suolla eteneminen voi olla vaikeaa, kun välillä voi upota vyötäröä myöten. Myös sääolosuhteet ovat joskus hidasteena. Kun paikan päälle on menty, työ tehdään vaikka sataisi ja tuulisi kuinka – dokumentointi on tosin silloin haastavaa. Esimerkiksi linnustoa tai lepakoita ei voi kuitenkaan havainnoida todella huonossa säässä, silloin työtä pitää siirtää parempaan ajankohtaan.

Hyönteisten kanssa luontoinventoija joutuu väkisinkin elämään. Hyttyset ovat pieni harmi punkkien ja sinnikkäiden hirvikärpästen rinnalla. Lapin soilla sadat mäkäräiset hyppivät kirjaimellisesti silmille.

Nuottajärvi on ulkoilmaihminen myös vapaa-ajallaan. Lukuisiin harrastuksiin kuuluvat muun muassa kalliokiipeily ja sukelluskalastus.

– Joskus pääsenkin tekemään luontokartoitusta vesiltä käsin. Melon rantoja pitkin ja rantaudun tarpeen mukaan.

Sammakot pulputtavat

Liito-oravien esiintyminen todennetaan pesäkoloista ja puiden juurille putoavista riisinjyvän kokoisista papanoista. Alkukeväällä papanat näkyvät hyvin hangella, ja keväisin oravat ovat myös liikkuvaisempia, koska ne etsivät toisia oravia lemmekkäisiin kohtaamisiin.

– Vaikka olen kartoittanut niiden kulkupaikkoja noin viisitoista vuotta, en ole edelleenkään nähnyt yhtä ainutta yksilöä, Nuottajärvi hymähtää.

– Sitä varten pitäisi malttaa olla pitkään hiljaa ja paikoillaan. Lintubongarit niitä joskus aamuhämärissä havaitsevatkin.

Liito-oravien lisäksi kevät on toisen suojellun lajin, viitasammakkojen kartoittamisen aikaa. Viitasammakot tunnistaa muista sammakoista niille tyypillisestä pulputtavasta soidinäänestä. Ne kurnuttavat toisilleen aktiivisesti muutaman viikon lisääntymisjakson aikana, ja silloin Nuottajärvi on paikalla.

– Olen soittanut niille kännykästä viitasammakon pulputusta, ja ne vastaavat. Silloin ne on helpompi havaita.