Sähkö tuotetaan voimalaitoksilla, kuten ydinvoimalaitoksissa, tuulipuistoissa ja vesivoimaloissa. Voimalaitoksilta sähkö siirretään joko Fingridin ylläpitämään valtakunnalliseen kantaverkkoon tai alueelliseen jakeluverkkoon.
Sähköstä 75 prosenttia kulkee kantaverkon kautta. Kantaverkon jännite on 110, 220 tai 400 kilovolttia, ja jakeluverkot puolestaan toimivat 0,4–110 kilovoltin jännitetasolla.
Sähköasemat ovat verkon solmukohtia, joista sähköä siirretään eteenpäin. Osassa sähköasemia on muuntajat, joiden avulla sähkön jännite pystytään muuntamaan eri verkkoihin sopivaksi. Isommalla jännitetasolla pystytään siirtämään sähköä suurempia määriä ja pidempiä matkoja.
Teollisuus, kauppa, palvelut ja esimerkiksi maatalous liittyvät joko jakelu- tai kantaverkkoon, aina tapauksesta riippuen.
Kotitaloudet liittyvät jakeluverkkoon. Keskijänniteverkossa jännite on yleisimmin 20 kilovolttia. Jakelumuuntamossa jännite muunnetaan edelleen 400 volttiin jaettavaksi pienjänniteverkossa koteihin.
Kodit yhdistyvät jakeluverkkoon liittymisjohdolla, joka tuo virran sähköpääkeskukseen, josta sähkö jaetaan edelleen erilaisten kodinkoneiden ja laitteiden tarpeisiin.
Uusiutuvan energian tuotanto kasvaa Suomessa voimakkaasti. Tuulivoima tuotetaan yleensä kaukana kulutuksesta, joten sähköverkkoa vahvistetaan näihin tarpeisiin.
Suomen kantaverkko on liittynyt eurooppalaiseen sähköjärjestelmään ja sähköä myös tuodaan ja viedään maiden välillä rajasiirtoyhteyksillä.
