Klaus-Dieter Borchardt on toiminut virkamiehenä Euroopan komissiossa lähes 30 vuotta. Viimeiset neljä vuotta hän on toiminut Energian pääosaston sisäisen energiamarkkinan johtajana.
– Olen koulutukseltani lakimies, eikä ollut helppoa perehtyä näin monimuotoiseen ja tekniseen politiikan alueeseen. Olen kuitenkin pitänyt tästä alasta alusta asti, koska se käy läpi täydellistä muutosta, ja sidosryhmien ja viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä saadakseen aikaan positiivisia tuloksia kaikille osapuolille. ”Sisäinen energiamarkkina” -osasto koostuu neljästä alaosastosta: infrastruktuuri, sähkön ja kaasun tukkumarkkinat, vähittäismarkkinat sekä toimitusvarmuus, Borchardt sanoo.
EU:n sisäinen sähkömarkkina on maailman suurin kansainvälinen sähkömarkkina. Sen suhteellisen lyhyessä ajassa kokemat muutokset ovat olleet mullistavia.
– On tärkeää huomata, että olemme pystyneet siirtymään erittäin keskitetystä sähköjärjestelmästä sellaiseen, jossa kilpailusta ja markkinoiden integraatiosta on tullut normaali olotila. Tämä on seurausta kolmesta perättäisestä lakipaketista, joiden perimmäinen vaikutus on ollut energiajärjestelmämme turvallisuuden ja kilpailukyvyn takaaminen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman kansallisten sääntelyviranomaisten ja kantaverkkoyhtiöiden aktiivista osallistumista. Molemmat ovat kehittyneet pitkälle omissa rooleissaan. Ei myöskään pidä ottaa itsestäänselvyyksinä eurooppalaisia sääntelyviranomaisten organisaatioita, kuten ACERia (Agengy fot the Cooperation of Energy Regulators).
– Kaiken kaikkiaan meidän tulisi olla ylpeitä vahvasta perustasta, jonka olemme rakentaneet, ja jonka päälle voimme rakentaa myös jatkossa, Borchardt jatkaa.
Uusiutuva energia ja aktiiviset kuluttajat
Energiamarkkina käy läpi suurta murrosta kohti hiilivapaata energiajärjestelmää, ja samalla eri sidosryhmien roolit muuttuvat.
– Meidän pitäisi tehdä parhaamme saadaksemme mahdollisimman monet sidosryhmät ja kuluttajat mukaan energiamurrokseen. Kuluttajapuolella vastikään lanseeratut uudet oikeudet pyrkivät muuttamaan vanhan ajattelumallin, jossa kuluttajat nähtiin passiivisina sähkön vastaanottajina. Tämä ei ole enää teknologisesti eikä taloudellisesti elinkelpoinen ajatustapa. Kun vaihtelevaa uusiutuvaa energiaa aletaan tuottaa verkkoihimme, kaikki mikä lisää kysynnän joustoa, on bonusta. Mutta jotta tähän päästään, joustaminen pitäisi palkita rahallisesti, ja siinä sääntelykehys voi auttaa, Borchardt selittää.
Yritykset tarvitsevat myös asiaankuuluvia kannustimia innovoidakseen ja investoidakseen puhtaisiin teknologioihin.
– Osana markkinasuunnitelmaehdotustamme varmistamme, että hintakatot poistetaan, jotta vastattaisiin paremmin entistä vaihtelevamman, hiilivapaan tuotantopohjan todellisuuteen.
– Markkinoiden pitäisi myöskin palkita uusia toimijoita, jotka tulevat jatkossa esittämään yhä merkittävämpää roolia hiilestä irtautumisen strategiassa, olivat ne sitten yhteisostoryhmiä tai joustopalveluiden tarjoajia. Sidosryhmien luettelo on pitkä, ja sellaisena se tulisi säilyttää. Ensinnäkin meidän tulee tunnustaa nousevat uudet roolit ja sidosryhmät, ja toiseksi meidän tulee antaa markkinan palkita ne, joille palkkio kuuluu.
Eurooppalaisen energiamarkkinan haasteet
Energian pääosaston markkinasuunnitelmaehdotusta seurasi laaja vaikutusarviointi, jossa on tunnistettu tärkeimmät haasteet, joita eurooppalainen sähkömarkkina nykyisin kohtaa.
– Vaihtelevan ja hajanaisen uusiutuvan energian läpilyönti vaatii sähkösektorin joustavampaa ja tehokkaampaa käyttöä. Markkinan tämänhetkiset kannusteet eivät kuitenkaan aina ole tarpeeksi tehokkaita koko järjestelmän näkökulmasta. Tämä pitää sisällään heikon markkinakilpailun vähittäiskaupassa, missä kuluttajat jäävät yleensä passiivisiksi huolimatta teknisistä innovaatioista, kuten älykkäistä sähköverkoista, älykodeista, katolle sijoitettavista aurinkopaneeleista ja varastointiratkaisuista, Borchardt huomauttaa.
Toinen haaste nousee jäsenvaltioiden yksilöllisistä tarpeista.
– Yhä suurempi osa jäsenvaltioista on palaamassa kansallisiin toimenpiteisiin ratkaistakseen havaitsemansa uhat, jotka vaikuttavat toimitusvarmuuteen. Tämä voi mahdollisesti johtaa jakaantumiseen ja kaikkien osapuolten tappioihin. Eritoten epävarmuus riittävistä seuraavan sukupolven investoinneista on johtamassa yhteensopimattomiin kapasiteettimekanismeihin. Nämä mekanismit on usein suunniteltu ilman, että otetaan täysin huomioon maiden välinen siirtokapasiteetti. Jäsenmaat jättävät joskus myös huomioimatta maiden välisen siirtokapasiteetin saatavuuden valmistautuessaan kriisitilanteisiin ja hallinnoidessaan niitä, mikä lisää dominoefektien riskiä.
Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille
Euroopan komissio julkaisi juuri ehdotuksensa energian sääntelyjärjestelmän kehittämisestä. Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketti vastaa edellä esitettyihin haasteisiin.
– Tärkeintä on tunnistaa ja palkita ne roolit, joita nykyiset ja vasta tuloillaan olevat toimijat esittävät uudessa sähköjärjestelmässä. Nämä ulottuvat kuluttajan roolista teollisuuden ja sääntelyviranomaisten rooleihin. Tiivistettynä voi sanoa, että luomme markkinakannustimia nostaaksemme paremmin esiin joustavuustarpeen, ja luomme myös perustan sisämarkkinoiden sähköverkolle, jota käytetään talouden ja tehokkuuden periaatteiden mukaan, eikä poliittisten rajojen mukaan.
– Mutta jotta tähän päästäisiin, tarvitaan avointa päätöksentekoa sellaisella tasolla, joka vastaa ongelman laajuutta ja maantieteellisiä tosiseikkoja. Samalla tuomme kuluttajille uusia oikeuksia, ja sitä kautta sääntelykehys mahdollistaa halukkaiden osallistumisen energiamuutokseen, Borchardt toteaa.
Lisäksi paketti esittää rajoituksia kantaverkko-yhtiöiden mahdollisuuksiin omistaa tai suoraan kontrolloida liitännäispalveluita tarjoavia toimijoita.
– Olemme aivan yhtä huolissamme kuin muutkin, että riittävät kannusteet saadaan paikalleen liitännäispalveluiden käyttöön, sillä ne muodostavat kiinteän osan sähkömarkkinoitamme. Haluamme, että liitännäispalvelut hyötyvät markkinakannus-timista. Yhtä tärkeää on se, että rakentamalla markkinan liitännäispalveluille me luomme kanta-verkkoyhtiöille tulovirran, joka pysyy, vaikka palveluihin liittyvä teknologia ja laitteet muuttuvat jatkuvasti.
Alueellisten ohjauskeskusten rooli
Kantaverkkoyhtiöt rakentavat parhaillaan alueellisia käytönsuunnittelukeskuksia (Regional Security Coordination Centres = RSCs). Nyt Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketti kuitenkin ehdottaa yhteistyön syventämistä perustamalla alueellisia käyttökeskuksia (Regional Operational Centres = ROCs). Mikä on näiden keskusten ja kantaverkkoyhtiöiden suhde?
– Yleinen väärinymmärrys on, että ROCit perustettaisiin korvaamaan yksittäisten kantaverkko-yhtiöiden tehtävä. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Sen sijaan ne tunnustavat sen hyvän työn, jota kantaverkkoyhtiöissä on vapaaehtoisesti tehty alkamalla yhteistyöhön ja etsimällä yhdessä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Tämän roolin virallistaminen tunnustaa aiemman työn menestyksen, Borchardt vakuuttaa.
Energian pääosasto haluaa alueellisten käyttökeskusten vastaavan eri alueiden konkreettisiin tarpeisiin.
– Visiomme mukaan ROCit tarjoaisivat kantaverkkoyhtiöille entistä tukevamman kokoontumispaikan useiden eri asioiden käsittelyyn. Painottaisin myös, että reaaliaikainen toiminta jäisi tietysti yksittäisen kantaverkkoyhtiön hoidettavaksi ja hallinnoitavaksi. Voimme ajatella, että ROC on kuin RSC+, jos tämä auttaa meitä keskittymään faktoihin.
Menestyksekäs Pohjoismaiden ja Baltian yhteistyö
Alueellinen yhteistyö voi kehittää sisäistä energiamarkkinaa edelleen.
– Alueellinen yhteistyö on toimivan markkinan edellytys. Kun Euroopan laajuinen yhteistyö ei tule kysymykseen, alueellinen integraatio voi menestyksellisesti kantaa kaikkien energiaan liittyvien haasteiden yli. Integroidumpi sähköverkko hyödyntää lopulta parhaiten olemassa olevia resursseja ja tasapainottaa entistä paremmin vaihtelevaa tuotantoa.
Paikallinen yhteistyö varmistaa, että sähkö virtaa sinne, minne sen olisi taloudellisesti järkevintä kulkea.
– Integraatio Pohjoismaiden ja Baltian markkinoiden välillä tarjoaa menestyksellisen esimerkin yhteistyöstä. Näiden markkinoiden integraatio on hyvä asia jo sinänsä, mutta myös lähettäessään viestin laajemmalle kentälle, että luottamuksen rakentaminen ja yhdessä toimiminen kannattaa, Borchardt vakuuttaa.
Eurooppalaisen sisäisen energiamarkkinan vahvistaminen ei tarkoita, että pyrkimys olisi eristäytymiseen.
– Haemme aina hyödyllistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, kuten esimerkiksi Euroopan energiayhteisön jäsenmaiden kanssa. Näemme jatkossakin strategiassamme kolmannet maat yhteistyökumppaneina turvaamassa energiansaantia. Pyrimme aina myös arvioimaan sääntelyehtojamme kolmansien maiden kanssa varmistaaksemme, ettei tarpeetonta sääntelyyn liittyvää kitkaa synny estämään energiatavoitteitamme, Borchardt toteaa.
