Fingridin rakentamispäällikkö Keijo Välimaa on luotsannut rakentamistoimintaa vuodesta 2000 alkaen.
– 2000-luvun alussa luotimme pitkälti siihen, että urakoitsija vastaa toiminnastaan. Valvoimme tilannetta, mutta tapahtumiin reagoitiin yleensä jälkikäteen.
2000-luvulla rakentamisen volyymi on kasvanut, ja urakoitsijat käyttävät enemmän aliurakoitsijoita. Alalle on tullut paljon uusia toimijoita, myös ulkomailta. Urakkasopimuksissa sovitaan tarkasti menettelytavoista.
– Sopimusten sivumäärät ovat jatkuvasti kasvaneet muun muassa lisääntyneiden turvallisuusvaatimusten takia.
Aktiivista turvallisuuden kehittämistä
Viime vuosina työturvallisuuden kehittämisen painopiste on siirtynyt ennakoivaan toimintaan. Aihe on jatkuvasti esillä esimerkiksi työmaiden säännöllisissä turvavarteissa. Kehitystä edistää myös digitaalinen tekniikka, kuten verkkopohjainen raportointijärjestelmä.
Kaikkien Fingridin työmailla työskentelevien on suoritettava Fingridin verkkokoulu, joka on saatavana monella kielellä. Lisäksi Fingrid tarjoaa muillekin alan toimijoille sähkötyöturvallisuuskoulutusta. Vaadittujen pätevyyksien saamiseksi järjestetään testejä, jotka tulee suorittaa hyväksytysti.
Iso askel kehityksessä otettiin vuonna 2005, kun päätettiin varustaa kaikki uudet pylväät turvatikasrakenteella. Iso taloudellinen panostus katsottiin tärkeäksi. Parhaillaan pohditaan myös autolla liikkumista työturvallisuusnäkökulmasta. Asiantuntijat ajavat työmaiden välillä kymmeniä tuhansia kilometrejä usein huonoissa olosuhteissa.
– Järkevää olisi, että työaikaa voisi käyttää oikeaan asiantuntijatyöhön autolla ajamisen sijaan.
Ennen ei ollut kaikki paremmin
Infratekillä työmaapäällikkönä toimivalle Tauno Niemiselle työmaan vaihto talonrakennuksesta sähköverkkojen pariin merkitsi käännettä työturvallisuusajattelussa.
Niemisen ensimmäinen työmaa sähkönjakelupuolella oli Rauhalahden turvevoimalan sähköistys vuonna 1984.
– Rakennustöissä ei siihen aikaan ollut kypäräpakkoa, vaan lippalakki oli yleinen näky. Voimalan työmaalla kypärän käytöstä määrättiin, ja se pelasti kerran henkenikin. Tämän jälkeen suojavälineet ovat olleet itsestäänselvyys.
Nieminen muistaa myös penseän asenteen turvakenkiä kohtaan.
– Viisitoistavuotiaana ostin omilla rahoilla turvakengät, ja niille kokeneemmat miehet naureskelivat. Jätin kengät pois, ja tapaturmahan siitä seurasi.
Nykyisin Niemisen työhön työmaapäällikkönä kuuluu uusien työntekijöiden perehdyttäminen. Hän kertoo saaneensa hyvää palautetta toiminnastaan työmailla.
– Turvallisuuskoulutuksessa kaikkein tärkeintä on oma esimerkki. Toisilta on vaikea pyytää enemmän kuin itse tekee.
