Suomen sähköntuotannossa on meneillään suuri mullistus, kun yhteiskunta pyrkii kohti uusiutuvaa ja vähäpäästöistä energiantuotantoa.
Perinteiset fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat suljetaan etelässä ja yhä suurempi osa sähköstä tuotetaan tuulivoimalla pääasiassa länsirannikolla sekä pohjoisessa. Suurin osa sähkön tarpeesta sijoittuu kuitenkin edelleen etelän kasvukeskuksiin, joten sähköä pitää siirtää pitkiäkin matkoja. Se aiheuttaa yhä kasvavia paineita sähkönsiirtoverkkoon.
”Sähköjärjestelmän muutos on ollut todella nopea, eikä verkko pysy sen tahdissa ilman toimia”, toteaa kantaverkkopalvelut-yksikön päällikkö Petri Parviainen Fingridistä.
Uuden tuulivoiman kasvuvauhti on reilusti yli 1 000 megawattia vuodessa, mikä on Suomen kokoisessa järjestelmässä merkittävä lisäys. Fingrid rakentaa ja vahvistaa voimakkaasti siirtoverkkoa: tällä hetkellä on tiedossa neljän miljardin investoinnit.
Lisäksi tarvitaan muitakin keinoja. Siksi Fingrid suunnittelee uudistuksia liittymismaksuihin ja verkon käyttäjiltä kerättäviin kantaverkkopalvelumaksuihin, minkä toivotaan tehostavan verkon käyttöä.
Suoran kantaverkon liittymismaksun lisäksi otettaisiin käyttöön alueellinen liitynnän tehomaksu, joka perustuu aiheuttamisperiaatteeseen eli lisämaksua tulisi, jos tuotantopainotteiselle alueelle liitetään lisää tuotantoa tai kulutuspainotteiselle alueelle kulutusta.
Tuotannon ja kulutuksen sijainti vaikuttaa maksuun
Parviainen korostaa, että uudistuksen ensisijainen tavoite on kohdistaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti tehoon perustuva liittymismaksu niille uusille asiakkaille, jotka liittyessään aiheuttavat investointipainetta ja kustannuksia kantaverkkoon.
”Lisäksi uudistus voisi vaikuttaa liityntäpaikan valintaan niillä asiakkailla, jotka pystyvät valitsemaan toiminnalleen vapaammin liityntäpaikkansa”, hän lisää.
Ensisijainen tavoite on kohdistaa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti tehoon perustuva liittymismaksu niille uusille asiakkaille, jotka liittyessään aiheuttavat investointipainetta ja kustannuksia kantaverkkoon.
Liittymismaksu-uudistuksesta on Fingridissä tekeillä vaikutusarvioselvitys, jonka tulokset esitellään sidosryhmätilaisuudessa joulukuussa.
Toinen ehdotettu uudistus on joustavan kantaverkkopalvelun käyttöönotto. Uudistunut malli olisi tarkoitettu sekä nykyisille asiakkaille että uusille liittyjille, joilla on mahdollisuus ennakkoon sovituissa tilanteissa joustamalla tukea kantaverkon siirtojen hallintaa.
”Joustosta korvattaisiin maksamalla kiinteä hyvitys, joka on sidottu asiakkaan kulutusmaksuun tai voimalaitoksen tehomaksuun. Joustava kantaverkkopalvelu sopisi hyvin esimerkiksi nopeasti yleistyneille sähkökattiloille”, sanoo asiakaspäällikkö Laura Ihamäki Fingridistä.
Kolmantena uudistuksena Fingrid ehdottaa joustavien liityntöjen ottamista käyttöön myös pysyvänä ratkaisuna. Tilapäinen joustava liityntä on nykyisinkin käytössä oleva ratkaisu, mutta ehdotuksessa se voidaan sopia pysyväksi, jolloin siihen liittyisi taloudellinen hyvitys.
Edellä mainitut ehdotukset ovat vielä valmisteluasteella. Lisäksi Fingrid on päättänyt ottaa ensi vuoden puolivälissä käyttöön sähkövaraston tehomaksun. Sen käyttöönotto edellyttää Energiaviraston vahvistusta.
Huoli siirtoverkon ruuhkautumisesta yhdistää
EPV Energia tuottaa, hankkii ja siirtää sähköenergiaa. Se operoi Suomen suurinta suurjännitteistä alueverkkoa ja on maamme kolmanneksi suurin tuulivoimatuottaja.
EPV:ssä kannetaan huolta sähköjärjestelmän toimintaympäristön nopeasta muutoksesta ja sähkönsiirron ruuhkautumisesta.
”Tuulivoima ja uusiutuva vesivoima ovat eriytyneet sellaisille alueille, joissa luonnonolot mahdollistavat tuotannon. Kulutus taas keskittyy kaupunkikeskuksiin”, toteaa EPV:n yhteiskuntasuhdepäällikkö Pia Oesch.
”On hyvä, että kantaverkkoyhtiö pohtii, miten hallita sähkönsiirtoa muuttuvassa tilanteessa ja miten kehittää siirtovalmiuksia. Pidämme sitä erittäin tarpeellisena ja tärkeänä.”
EPV:ssä on nostettu esiin huoli siitä, että nyt kaavaillut toimet eivät riitä ratkaisemaan haasteita. Suurissa hankkeissa megawatin investointikustannukset voivat olla miljoonan euron luokkaa ja parinkymmenen tuhannen euron lisämaksu häviävän pieni osa kokonaiskustannuksia.
”Kantaverkkomaksujen uudistus voi kuitenkin olla osaratkaisu, jossa aiheuttamisperiaatteen mukaisesti maksetaan verkon vahvistuskustannuksista”, Oesch pohtii.
EPV:ssä on arvioitu, että liittymisen lisämaksu uusiutuvalle sähköntuotannolle heikentää pienempien hankkeiden kannattavuutta ja voi siten pahimmillaan hidastaa suotuisaa energiakehitystä.
Joustava kantaverkkopalvelu on kiinnostava mahdollisuus
Metsä Groupilla on ympäri Suomen useita tuotantolaitoksia, joissa kulutetaan ja tuotetaan
energiaa.
”Kulutus ja tuotanto ovat aina sidoksissa toisiinsa, emmekä voi vaikuttaa meille lankeaviin maksuihin”, toteaa Metsä Groupin energiajohtaja Pirita Mikkanen.
Metsä Groupissa ollaan samoilla linjoilla EPV:n kanssa siitä, että liittymismaksu-uudistuksen ohjausvaikutus on todennäköisesti lopulta hyvin pieni, kun puhutaan vetytalouden suurista kustannuksista.
”Aiheuttaja maksaa -periaate on järkevä. Metsä Groupin kaltaiselle yritykselle uudistuksen vaikutus jää toivottavasti kohtuullisen pieneksi”, Mikkanen pohtii.
Metsä Groupia kiinnostaa mahdollisuus tukea sähköjärjestelmää ennakkoon sovituissa tilanteissa joustamalla omassa sähkönkäytössä. Ehdotetussa mallissa joustosta korvattaisiin maksamalla kiinteä hyvitys, joka on sidottu asiakkaan kulutus- tai tehomaksuun.
”Reservimarkkinoille monet sähkökuormamme ovat liian hitaita, mutta saatuamme ajoissa tiedon joustotarpeesta voimme järjestellä tuotantoamme ja vähentää kulutusta esimerkiksi silloin, kun kovalla pakkasella jokin energiantuotantolaitos on huollossa”, Mikkanen selittää.
Tanskassa tehtiin tariffiuudistuksia
Tanskassa uudistettiin kantaverkon liittymismaksuja vuoden 2023 tammikuussa. Aiemmin uusilta tuottajilta ei peritty liityntämaksuja, vaan kustannukset katettiin kuluttajien maksamilla yleisillä verkkomaksuilla.
Uusi malli sisältää kaksi erilaista liityntämaksua. Ensimmäinen maksu on vakiomaksu, joka kattaa tuottajan verkkoon liittymisen kustannukset. Toiseen liittymismaksuun vaikuttaa tuotantolaitoksen maantieteellinen sijainti eli se, onko alueella paljon tuotantoa ennestään.
”Uusien tuotantoyksiköiden liittäminen vanhoille tuotantoalueille on kallista, koska siitä aiheutuu suuria siirtoverkon rakentamiskustannuksia”, kertoo David Hartz Tanskan kantaverkkoyhtiö Energinetistä.
Uusien tuotantolaitosten kehittäjät eivät luonnollisesti iloinneet lisämaksuista, vaikka osa myönsi, että liityntämaksujen käyttöönotto oli oikeudenmukaista.
”Kuluttajat puolestaan olivat tyytyväisiä, että kustannusten jako eri käyttäjäryhmien välillä on nyt oikeudenmukaisempi”, Hartz mainitsee.
Hän toteaa, että vielä on liian aikaista tehdä johtopäätöksiä siitä, siirtyvätkö uudet tuotantolaitokset maantieteellisen kannustimen myötä kulutusalueille. Tuottajien liiketoimintapäätöksiin vaikuttavat monet muut tekijät, kuten maan hinnat ja kaavoitusluvat.
”Joka tapauksessa uudet liityntämaksut varmistavat ainakin sen, että tuottajat maksavat suuremman osan siirtoverkon laajentamiseen aiheutuvista kustannuksista”, Hartz toteaa.
