Sähkömarkkinalaki edellyttää, että Fingrid nimeää ja julkaisee 9 kuukautta ennen valvontajakson alkua kantaverkkoonsa kuuluvat voimajohdot ja sähköasemat. Tätä nimettyä kantaverkkoa pidetään yllä Fingridin sähkönsiirtomaksuilla saatavilla tuloilla.
Kantaverkon kriteerit on määritelty laissa tarkkaan. Kantaverkko koostuu valtakunnan sähköjärjestelmän kattavasta, vähintään 110 kilovoltin rengaskäyttöisestä, suurjännitteisestä sähköverkosta. Yksittäiset johtoviat eivät saa aiheuttaa siirron keskeytymistä kantaverkon sähköasemille, vaan siirrolle tulee löytyä korvaava reitti. Kantaverkon käyttövarmuuden tulee siis täyttää n – 1 -kriteeri.
Fingrid voi omistaa muutakin kuin kantaverkon kriteerit täyttävää verkkoa. Tällaisen verkon kustannuksia ei saa kattaa kantaverkkotariffilla vaan sille tulee muodostaa oma, erillinen tariffi, joka perittäisiin kyseisen verkon käyttäjiltä normaalin kantaverkkotariffin lisäksi. Tällaisia omistuksia Fingridillä ei tätä nykyä ole, vaan asiakkaat ovat ostaneet kyseiset kantaverkkoon kuulumattomat verkonosat.
Kantaverkon valvontajakso ja nimeämispäätös tehdään aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tarvittaessa kantaverkon laajuuteen voidaan tehdä muutoksia valvontajakson aikanakin, mutta se edellyttää erillistä muutospäätöstä voimassa olevaan nimeämispäätökseen.
– Tällä valvontajaksolla on tehty yksi muutospäätös kantaverkon omistukseen. Muutospäätös koski yhtä voimajohtoa Iijoella ja neljää voimajohtoa sekä yhtä sähköasemaa pääkaupunkiseudulla. Nämä osat myytiin, koska kantaverkkoon tehtyjen investointien vuoksi niiden käyttötapa muuttui, eikä niille ollut tarvetta kantaverkon osana, yksikön päällikkö Petri Parviainen sanoo.
