– Kantaverkkoon liitytään siellä, missä se on verkkoteknisesti järkevintä. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu sähköasemilla. Pelkän voimajohdon läheisyydestä ei sinänsä ole hyötyä. Tällä hetkellä aurinkovoimala liitetään lisäksi useimmiten alueverkkoon, ei kantaverkkoon, Fingridin projektipäällikkö Mika Penttilä kertoo.
Suuremman mittakaavan aurinkovoimalat tekevät vasta tuloaan suomalaiseen energiajärjestelmään. Niiden sijoittaminen itse johtoaukeille ei onnistu muun muassa kantaverkon kunnossapitotöiden vuoksi.
– Voimajohtoihin pitää päästä käsiksi esteettömästi myös työkoneilla. Johtoaukeilla on myös voimajohdon maadoitusjohtimia, joita ei tule vahingoittaa. Toisaalta voimajohdon ukkosjohtimiin kertyvä lumi ja jää voivat pudotessaan vahingoittaa niiden alla olevia aurinkopaneeleja. Voimajohto on tietysti näkyvä, tekninen rakenne, ja paikoin aurinko-paneelien sijoittaminen niiden läheisyyteen voisi olla maisemallisesti järkevää, Penttilä toteaa.
Tuulivoimalan sijoittaminen lähelle kantaverkkoa aiheuttaa toisenlaista riskiä verkolle.
– Tuulivoimalan aiheuttamat pyörrevirrat saavat johtimet heilumaan, jos voimala on liian lähellä voimajohtoa. Tämä voi vahingoittaa voimajohdon rakenteita. Voimalan siivistä voi irrota jäätä, joka voi lentää johtimiin. Tuulivoimalan kaatumiseenkin on varauduttava. Lisäksi kantaverkon kunnossapitotöissä käytetään helikopteria, joka vaatii oman tilansa. Näin ollen olemme määritelleet johtoalueen ulkoreunan ja tuulivoimalan väliseksi varoetäisyydeksi vähintään 1,5 kertaa tuulivoimalan maksimi-korkeuden. Tuulivoimatoimijat ovat ottaneet ohjeistuksemme huomioon, ja yhteistyö on sujunut hyvässä hengessä, Penttilä kiittää.
Lue lisää: Kaavaohjeen sivut 28–30 käsittelevät tuuli- ja aurinkovoimaa.
