Korona-aika on laittanut monet pohtimaan, onnistuuko kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden läpivieminen ja pitäisikö niistä ainakin osittain luopua. Teknologiateollisuuden Kestävä kehitys -yksikön johtaja Helena Soimakallio ei näe mitään syytä tinkiä asetetun riman korkeudesta.
– Teknologiateollisuus on vertaillut kuutta erilaista koronan jälkeistä skenaariota. Pidämme tavoiteltavimpana niin sanottua digivihreää kiihdytystä, joka vauhdittaa taloutta, työllisyyttä ja ympäristötavoitteiden toteutumista. Siihen lyö kasvua muun muassa EU:n 750 miljardin euron tukipaketti, mistä iso osa on korvamerkitty kestävään kehitykseen ja vähähiilisyyteen, hän kertoo.
Teknologiateollisuuden tiekartassa vähähiilisen Suomen perusta rakentuu vakaasta ja teollisia investointeja edistävästä toimintaympäristöstä, uusien ratkaisujen kansainvälisestä kysynnästä sekä tutkimuksesta, kehityksestä ja innovaatiotoiminnasta. Lisäksi tarvitaan älykäs energiajärjestelmä, josta on saatavilla vähäpäästöistä, edullista ja toimitusvarmaa sähköä.
Digitalisaatio ja teollisuuden sähköistyminen kasvattavat sähkön tarvetta
Nopeutetun teknologisen kehityksen mallissa Teknologiateollisuuden toimialojen suorat kasvihuonepäästöt laskevat lähes 40 prosentilla vuoteen 2035 mennessä ja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Kehitys kulkee käsi kädessä sähkön kulutuksen kasvun kanssa, sillä monet päästövähennyskeinot perustuvat prosessien ja koneiden sähköistämiseen sekä digitaalisten ratkaisujen käyttöön.
– Teknologiateollisuuden sähkön tarve tulee kasvamaan arviolta 50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 100 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Siksi on perusteltua sanoa, että sähköllä on keskeinen rooli vähähiilisyystavoitteiden toteutumisessa, sanoo Soimakallio.
Tähän mennessä julkaistuja tiekarttoja on hyödynnetty Fingridissä strategisen verkkosuunnittelun tukena. Strategisessa suunnittelussa kantaverkon kehittämistä mietitään 15–25 vuotta eteenpäin ja sen tuloksia käytetään investointisuunnitelmien perustana. Parhaillaan työstettävää verkkovisiota leimaa Suomen ilmastoneutraaliustavoite sekä siihen liittyvä sähkön kulutuksen kasvu.
– Olemme valmistelleet vuosille 2035 ja 2045 neljä erilaista skenaariota Suomen sähköjärjestelmästä. Eri toimialojen tiekartoissa esitetyt arviot energiankulutuksen kasvusta ovat olleet meidän työllemme arvokasta syötettä, sanoo Fingridin strategisen verkkosuunnittelun päällikkö Mikko Heikkilä.
Fingrid julkaisi skenaariot elokuussa asiakkaiden ja sidosryhmien kommentoitaviksi.
– Saatu palaute oli valtaosin positiivista ja kannustavaa. Palautteen pohjalta skenaarioita tarkennettiin ja kehitettiin edelleen, Heikkilä jatkaa.
Suuri hiilikädenjälki lisää viennin kasvumahdollisuuksia
Teknologiateollisuuden eri toimialojen aktivoituminen on tärkeää, sillä niiden hiilikädenjälki on suuri. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan ympäristöhyötyjä, joita yrityksen tuotteet tai palvelut tuottavat muun muassa sen asiakasyrityksille.
Nykyisten vientituotteiden hiilikädenjäljen arvioidaan olevan vähintään 20 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa (MtCO2e/v), mikä vastaa nelinkertaisesti Teknologiateollisuuden omia hiilidioksidipäästöjä Suomessa. Lisäksi kehitteillä olevat vähähiiliteknologiat voivat kasvattaa kädenjälkeä lisää yli 50 MtCO2e/v.
Teknologiateollisuudessa on tunnistettu noin 200 avainteknologiaa, jotka ovat keskeisessä asemassa Suomen päästötavoitteiden saavuttamisessa sekä vientipotentiaalin kasvattamisessa.
Yli 90 prosenttia teknologiateollisuuden päästöistä syntyy metallinjalostuksessa. Suurin yksittäinen päästövähennys Suomessa saadaan, kun SSAB:n kehittämä vetypelkistykseen perustuvan teräksen valmistusprosessi otetaan käyttöön muutaman vuoden kuluttua. Jätti-investointi vähentää kerralla seitsemän prosenttia Suomen ilmastopäästöistä.
Metallinjalostuksen vaihtoehtoisten pelkistimien lisäksi toimialakohtaisia ratkaisuja haetaan esimerkiksi hukkalämmön ja liike-energian talteenotosta valmistavassa teollisuudessa sekä datakeskusten tarkemmasta mitoittamisesta ja energiapihistä tekoälystä ict-sektorilla.
