Yli 30 vuotta sitten perustetut yhteispohjoismaiset sähkömarkkinat ovat kiistaton menestystarina – mutta nyt neljän Pohjoismaan liitto rakoilee. Fortumin Generation-divisioonan vetäjä Simon-Erik Ollus on huolissaan nykykehityksestä ja huomauttaa, että pohjoismaisten sähkömarkkinoiden on muututtava aikojen mukana.
”Niin kauan kuin meillä on ollut ylitarjontaa resursseista, pohjoismainen sähkön optimointi on toiminut hyvin. Nyt ollaan menossa huomattavasti epävarmempaan tilanteeseen”, toteaa Ollus, joka on toiminut Fingridin neuvottelukunnan puheenjohtajana tämän vuoden alusta lähtien.
Yksi vaikuttava tekijä on Ruotsin kantaverkkoyhtiön Svenska kraftnätin päätös rajoittaa vientikaapeleidensa käyttöä. Taustalla on iso investointivelka sähköverkkoon samalla kun perinteistä tuotantoa poistuu ja rakennetaan vahvasti lisää tuulivoimaa, joka vaihtelee teholtaan.
”Svenska kraftnätilla on isot haasteet Etelä-Ruotsin järjestelmävakauden kanssa. He ovat alkaneet varsin rajusti rajoittaa keskeisten siirtokaapeleiden käyttöä, mikä taas tuo epävarmuutta koko pohjoismaisille sähkömarkkinoille ja sen hinnanmuodostukseen”, Ollus pohtii.
Pohjolan leirissä eripuraa
Olluksen mukaan pohjoismaisen sähköleirin toimijat vetävät nyt eri suuntiin ihan siitäkin syystä, että tavoitteet ovat erilaiset: Suomi haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, kun taas esimerkiksi Ruotsin tavoite on paalutettu 10 vuotta myöhemmäksi.
”Kun tavoitteet ovat erilaiset, mutta työkalut ovat samat, kuvio ei mitenkään toimi”, Ollus kuvailee.
Suomi kohtaa myös vakavan kilpailukykyhaasteen, jos päästöjen nollaamiseen tähtäävää teollisuuden sähköistämistä ei pystytä toteuttamaan järkevästi. Suomen sähkönkulutuksen odotetaan joka tapauksessa tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä.
Kansallista näkökulmaa tarvitaan
Olluksen mukaan Suomen tulee nykytilanteessa miettiä omia kansallisia tavoitteitaan pohjoismaisten ja EU:n tavoitteiden rinnalla.
”Me tarvitsemme vahvempaa kansallista systeemiajattelua.”
Onko yhteispohjoismainen malli sitten tullut tiensä päähän? Onko parempi, että kukin vastaa vain omasta tontistaan eikä murehdi naapurin sähkön toimintavarmuudesta?
”Edelleen olisi parempi, että toimimme tiiviissä, tehokkaassa yhteistyössä ja vastaamme toinen toistemme toimintavarmuudesta – mutta tähän tarvitaan näkemyksellisempää yhteistyötä ja riittävä poliittinen sitoumus”, Ollus uskoo.
Lautasmalli tuo tasapainoa
Keskeisessä roolissa 2020-luvulla on yhteisymmärrys siitä, mitä tulevaisuuden energiajärjestelmä ylipäänsä vaatii. Ollus uskoo ”lautasmalliin”, jossa vaihtelevaa tuulivoimaa tukevat joustava vesivoima ja vakaa ydinvoima.
”Kehitys on tuulivoimavetoista, mutta mukaan tarvitaan myös vakautta luovat vesi- ja ydinvoima, tai edessä on ongelmia. Ruotsi näyttää meille nyt esimerkkiä haasteista.”
Ollus katsoo, että edessä on joka tapauksessa valtava investointisykli, jossa on mahdollisuuksia moneen. Hänen mukaansa nyt on olennaisen tärkeää varmistaa, että pelimerkit laitetaan oikeisiin paikkoihin – ja kehaisee Fingridiä hyvästä etunojasta ennakointi- ja skenaariotyössään.
”Fingrid on tehnyt erinomaista työtä selvittäessään, miten sähkömarkkina tulee jatkossa kehittymään.”
Katse eteenpäin!
Olluksen mukaan juuri näin kantaverkkoyhtiön tulee toimia: Fingridin pitääkin olla askel tai kaksi muita edellä, jotta verkon kehitys ei jää junnaamaan.
”Kantaverkkoyhtiön pitää varmistaa toimintavarmuus kaikissa tilanteissa katsomalla riittävän pitkälle tulevaisuuteen.” •
