Nyky-yhteiskunnassa sähkömagneettisia kenttiä on kaikkialla. Voimajohtojen ohella niitä synnyttävät esimerkiksi maakaapelit, muuntamot ja sähkökeskukset, rakennusten sähköverkot, kotien sähkölaitteet, junien sähkömoottorit virransyöttöjärjestelmineen, kauppojen tuotesuojaportit, tietokoneet, radioasemat ja matkapuhelimet tukiasemineen sekä teollisuuden laitteet. Myös maapallon oma magneettikenttä, salamointi sekä aurinko synnyttävät sähkömagneettisia kenttiä.
Voimajohtojen synnyttämiä sähkö- ja magneettikenttiä esiintyy ainoastaan voimajohtojen välittömässä läheisyydessä.
Voimajohdon magneettikenttä on verrannollinen voimajohdoissa kulkevaan virtaan, joka on suurin 400 kilovoltin johdoissa. Väestölle asetettu magneettikenttäaltistuksen toimenpidetaso 200 µT ei ylity edes suoraan johtojen alla, jossa magneettikenttä on suurimmillaankin noin 20 µT. Kun etäisyys 400 kV johdon keskilinjasta on 50–70 metriä ja 110 kV johdon keskilinjasta 25–40 metriä, magneettikenttä on enää alle puoli prosenttia väestölle asetetusta toimenpidetasosta.
Sähkökentän voimakkuus riippuu voimajohdon jännitteestä. Esimerkiksi 400 kilovoltin voimajohdon alla sähkökentän voimakkuudet ovat enimmillään 10 kV/m ja 110 kilovoltin voimajohdon alla 2–3 kV/m. Siirryttäessä kauemmaksi voimajohdon keskilinjasta sähkökenttä vaimenee nopeasti. Myös kasvillisuus ja rakennelmat vaimentavat sähkökenttää tehokkaasti.
Voimajohtojen sähkökenttien raja-arvoihin uutta asetusta ei sovelleta, koska sähköturvallisuuslaissa ja sen nojalla säädetään voimajohdoille vaatimuksia, jotka rajoittavat sähkökentän voimakkuuden johtimien alla turvalliselle tasolle.
Sähkömagneettisten kenttien raja-arvot on vahvistettu joulukuussa voimaan tulleella STM:n asetuksella. Valvontaviranomaisena toimii Säteilyturvakeskus.
- Lisätietoa: www.fingrid.fi/maankaytto