Euroopan parlamentin salissa raikuivat aplodit lokakuussa 2016. Pariisin sopimus oli juuri hyväksytty suurella enemmistöllä. Kyllä kelpasikin hurrata – EU oli sitoutunut olemaan tuhoamatta maapalloa – ja uskokaa tai älkää, lupausta on alettu myös toteuttaa.
Vuoden aikana käsitellään todella merkittäviä energiapolitiikan uudistuksia, jotka tulevat vaikuttamaan suoraan eurooppalaisiin alan toimijoihin sekä jokaiseen eurooppalaiseen. Tämän takia nekin, jotka normaalisti haukottelevat kuullessaan sanat ”EU” tai ”energiapolitiikka” ovat piristyneet seuraamaan, mihin maanosaa oikein viedään.
Toistaiseksi kahdeksasta energiapolitiikan mullistavasta direktiivistä jokainen on nyt hyväksytty Euroopan parlamentissa. Parlamentti on ottanut yllättävänkin rohkeita kantoja, joista sopii olla mielissään. Parlamentti haluaa, että yli kolmannes energiastamme olisi uusiutuvaa vuonna 2030. Komissio esitti tavoitteeksi 27 prosenttia, mutta parlamentti päräytti sen saman tien 35 prosenttiin.
Euroopan parlamentti haluaa, että yli kolmannes energiastamme olisi uusiutuvaa vuonna 2030. Tavoitteena on nyt 35 % energiasta.
Erityisen hyvä on liikennesektorille asetettu tavoite – 12 prosenttia polttoaineesta tulee olla peräisin uusiutuvista energianlähteistä. Lisäksi parlamentti haluaa vähentää peltopohjaisten niin sanottujen ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden käyttöä ja tuoda tilalle edistyneitä biopolttoaineita. Näkemyksenä on muun muassa palmuöljyn käytön vähentäminen.
Biopolttoaineet ovat merkittävässä asemassa siirryttäessä kohti puhdasta liikennettä. Toivottavasti edistyneiden, kuten metsäpohjaisten polttoaineiden lisääntyvä kysyntä johtaa myös uusiin investointeihin ja sitä kautta työpaikkoihin Suomessa.
Parlamentti äänesti kestävän biopohjaisen uusiutuvan energian puolesta, vaikka se ennen äänestystä käydyissä keskusteluissa sai myös kritiikkiä osakseen. Jotkut mepit halusivat esimerkiksi estää kokonaan runkopuun käytön energiaksi, mikä olisi estänyt myös harvennushakkuiden puunkäytön. Tähän vastuullista metsänhoitoa kannattaneet suomalaiset – tai sen puoleen muutkaan järkevää puunkäyttöä ymmärtävät – eivät tietenkään voineet suostua.
Itse olin neuvottelemassa rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä, johon kuuluvat myös sähköautot. Se oli hurja urakka, syöväthän rakennukset 40 prosenttia koko EU:n energiankulutuksesta ja aiheuttavat peräti 36 prosenttia hiilidioksidipäästöistä. Jokaisen EU-maan on myös tehtävä vuoteen 2050 asti ulottuva suunnitelma rakennuskannan remontoinnista. Uusista rakennuksista pitää tehdä nollaenergiataloja, ja asuintaloihin täytyy remontin yhteydessä asentaa johdot ja putket sähköautojen latauspisteitä varten.
Isoja muutoksia energiapolitiikkaan tarvitaan paitsi maapallon takia, myös siksi, että EU:n on näytettävä tietä. Yhdysvaltain politiikan ollessa mitä on, käy selväksi, kuka tätä show’ta oikein johtaa. Se olemme me. Koko maailma seuraa, mitä EU tekee, millaista lainsäädäntöä meillä astuu voimaan ja miten meikäläiset yritykset asiansa hoitavat. Siksi tarvitaan sekä rohkeita poliitikkoja että rohkeita yrityksiä, jotka uskaltavat ajatella uudella tavalla ja joilla on rohkeutta ja kykyä miettiä, miten maailma makaa viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
