Sähkömarkkinoilla syntyy pullonkaulatuloja silloin, kun tarjousalueiden välinen siirtokapasiteetti ei riitä tasoittamaan markkina-alueiden kysynnän ja tarjonnan välistä eroa. Markkina-alueet eriytyvät hinta-alueiksi, joissa toisella alueella sähkön ostaja maksaa eri hintaa, kuin sähkön myyjä siitä toisella alueella saa.
Hintaero kertyy sähköpörssille pullonkaulatulona, joka tilitetään sähköpörssistä hinta-alueiden molemmin puolin kantaverkkoyhtiöille 50/50. Suomen ja Pohjoismaiden sekä Suomen ja Viron välillä on sopimus, jolla pullonkaulatulot tasataan maiden välillä.
Säiden vaihtelua ja voimaloiden alasajoja
Sääolot aiheuttavat tyypillisen pullonkaulatilanteen. Kun Ruotsissa ja Norjassa on ollut sateinen vuosi, siitä johtuu sähköntuotannon ylikapasiteetti ja alhainen sähkön hinta. Suomessa voi olla samaan aikaan normaalitilanne ja normaali sähkön hinta.
Jos Ruotsin ja Suomen välinen siirtokapasiteetti ei pysty tasoittamaan kysynnän ja tarjonnan välistä epäsuhtaa, syntyy hintaerosta pullonkaulatuloja Ruotsin ja Suomen kantaverkkoyhtiölle. Pullonkauloja saattaa syntyä myös silloin, jos esimerkiksi ydinvoimala joudutaan ajamaan alas tai siirtoyhteys markkina-alueiden välillä vioittuu.
Tariffia alaspäin tai tulot kehittämiseen
Pullonkaulatuloja säätelee EU:n lainsäädäntö. Sen mukaan pullonkaulatuloja voi käyttää sekä sähkönsiirtoverkon ylläpitoon ja kehittämiseen että pullonkauloista aiheutuneen markkinahäiriön hyvittämiseen sähkön kuluttajille eli laskemalla tariffia.
Verkon ylläpito ja kehittäminen tähtäävät siihen, että pullonkaulojen aiheuttamat markkinahäiriöt vähenevät, jolloin sähkönhinta tasoittuu pidemmällä tähtäimellä markkina-alueiden välillä.
Ideaalitilanteessa eri markkina-alueilla toimivat kantaverkkoyhtiöt toimivat samalla periaatteella. Silloin siirtokapasiteettia parannetaan markkina-alueiden rajojen molemmin puolin. Näin päästään pullonkauloista tehokkaimmin eroon.
– On tärkeää, että meillä on selkeät säännöt, mihin pullonkaulatuloja käytetään. Logiikka on se, että pullonkaulat korjataan. Käytännössä kantaverkkoyhtiöt saavat rahaa, jotta ne voivat korjata markkinahäiriöt investoimalla verkon kehittämiseen, sanoo Fingridin verkon suunnittelusta ja palveluista vastaava johtaja Jussi Jyrinsalo.
Fingrid investoi verkkoon
Energiavirasto hyväksyy, mihin investointeihin Fingrid käyttää pullonkaulatulot.
Tällä hetkellä Fingridillä on menossa suurinvestoinnit muun muassa Suomea pohjois-eteläsuunnassa halkovan Metsälinjan rakentamiseen sekä siirtokapasiteetin kasvattamiseen Ruotsin suuntaan Tornionjokilaaksossa.
– Pullonkaulatulo on kantaverkkoyhtiölle ylimääräinen tulo ja se kertoo markkinoilla olevasta haitasta. Siksi pullonkaulatuloja on hyvä käyttää haitan minimoimiseen, sanoo Energiaviraston johtava asiantuntija Jarno Lamponen.
Ruotsissa pullonkaulatuloja ei käytetä täysimääräisesti kyseisiä pullonkauloja poistaviin investointeihin vaan myös muihin hankkeisiin. Fingridin Jyrinsalo toivoo, että verkkoa kehitettäisi rajan molemmin puolin symmetrisesti.
Satoja miljoonia 20 vuodessa
Fingridin pullonkaulatulot ovat olleet tällä vuosituhannella keskimäärin 20–30 miljoonaa euroa, mutta parhaimmillaan jopa 90 miljoonaa. Eurot on käytetty markkinalähtöiseen verkon kehittämiseen eli suomalaisten sähkönsaannin turvaamiseen ja sen varmistamiseen, että sähkön hinta on kohtuullinen kaikissa olosuhteissa.
– Verkon kehittäminen ja vahvistaminen energiamurroksen mahdollistamiseksi vaatii merkittäviä summia, Jyrinsalo sanoo.
Pullonkaulatulojen käyttö verkon vahvistamiseen on osa Fingridin vastuullista toimintaa. Se pyrkii investoinneillaan siihen, että markkinahäiriöt vähenevät.
Fingrid pystyy markkinasimulointimalleilla ennakoimaan pullonkaulatuloja ja siten arvioimaan, kuinka paljon ne kattavat investointimenoista.
– Pullonkaulatulot ovat nykyisen markkinamallin luonnollinen seuraus. Jos pullonkaulatuloja ei tulisi, oltaisiin tilanteessa, jossa verkkoon olisi investoitu liikaa, Lamponen sanoo.
