Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin 1995, energia-alan kannalta merkittävintä oli vapaaseen sähkökauppaan tähdännyt sähkömarkkinadirektiivi. Sähkön rajasiirron tariffit poistettiin vaiheittain eri maiden väliltä tavoitteena koko Euroopan laajuiset sähkömarkkinat, joissa tuotantoa ohjataan hinnan avulla. Markkinamalli mahdollistaa aina edullisimman tuotannon hyödyntämisen kulutuksen tarpeisiin.
Suomen kantaverkko kytkeytyy rajayhteyksien kautta osaksi eurooppalaista markkinaa, joka kattaa kaikkiaan 36 maata. Kansallisilta, alle 100 terawattitunnin markkinoilta on siirrytty kahdessa vuosikymmenessä yli 3 000 terawattitunnin markkinoille. Suomen 2018 kokonaiskulutus oli 87 terawattituntia, joista kotimainen tuotanto oli 67 terawattituntia, joten nettotuonti Ruotsista, Venäjältä, Virosta ja Norjasta oli yhteensä noin 20 terawattituntia. Tästä kolme neljäsosaa tuotiin Ruotsin yhteyksien kautta.
Tuulituotannon voimakas kasvu erityisesti Pohjois-Ruotsissa lisää tuontipaineita lähivuosina entisestään. Sään mukaan vaihtelevan tuotannon merkittävästi lisääntyessä ja sähkömarkkinoiden toimintamallin siirtyessä kohti reaaliaikaista toimintamallia rajayhteydet ja niiden tekninen luotettavuus ovat keskeisessä asemassa.
Näin rajat avautuivat sähkömarkkinoilla
1959
Valtioneuvosto poisti sähkön vientikiellon ja Torniosta otettiin käyttöön 110 kilovoltin yhteys Ruotsiin, ja samana vuonna myös 220 kilovoltin kantaverkkoyhteys Ossauskoskelta Kalixiin.
1960
Enso-Gutzeitin tehtaille tuotiin sähköä Venäjän puolelta Enson vesivoimalasta 110 kilovoltin siirtolinjalla vuonna 1960. Yhteys on edelleen käytössä liitettynä Imatran sähköasemaan.
1965
Neuvostoliiton Paatsjoen voimalaitosverkon Kaitakoskelta vedettiin 35 kilovoltin yhteys Inarin kuntaan Ivaloon. Yhteys korvattiin 110 kilovoltin johdolla 1979. Kantaverkkoon Ylä-Lapin verkko liitettiin pysyvästi 2001.
1970
Vesivoimavaltaisen Ruotsin ja enenevässä määrin lämpövoimavaltaisen Suomen kantaverkkojen välille ensimmäinen 400 kilovoltin johto Petäjäskoskelta Letsiin.
1978
Teollisuuskulutuksen kasvun ja suurten ydinvoima- ja lämpövoimalaitosten rakentamisen myötä Ruotsin ja Suomen välisiä yhteyksiä kannatti vahvistaa. Toinen 400 kilovoltin yhteys pohjoisessa valmistui Pikkaralasta Messaureen.
1981
Kahden 400 kilovoltin siirtojohdon käyttöönotto Neuvostoliiton Viipurin muuttaja-asemalta. Aluksi tuonti tapahtui Kirishin vesivoimalaitokselta 300 megawatin teholla. Muuttaja-aseman kolmen yksikön valmistuttua 1984 tekninen siirtokapasiteetti Suomen suuntaan oli noin 1 000 megawattia.
1989
Rauman ja Ruotsin Dannebon välille valmistui 400 kilovoltin merikaapeli Fenno-Skan 1. Tuolloin maailman pisimmällä sekä siirtoteholtaan ja jännitteeltään suurimmalla meren alittavalla tasavirtayhteydellä on mittaa lähes 200 kilometriä.
1995
Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Sähkömarkkinalaki uudistettiin ja Suomen Kantaverkko Oyj (nykyinen Fingrid) aloitti operatiivisen toimintansa 1997.
1999
Rajatariffit poistetaan Suomen pohjoismaisilta yhteyksiltä.
2001
Viipurin aseman neljäs muuttajayksikkö otetaan käyttöön ja kaupallinen tuontikapasiteetti nousee 900 megawattiin.
2003
Kolmas 400 kilovoltin siirtoyhteys Pietarin Luoteislaitokselta Viipurin kautta Yllikkälään. Kaupallinen tuontikapasiteetti nostetaan nykyiselle 1 300 megawatin tasolle ja tuonnin määrä vakiintuu useiksi vuosiksi 11 terawattitunnin tasolle.
2006
Viron ja Suomen välinen, Suomenlahden alittava 350 megawatin Estlink 1 -siirtokaapeli otettiin käyttöön joulukuussa 2006. Pohjoismainen sähkömarkkina alkaa laajeta Itämeren alueelle.
2011
Fenno-Skan 2 -merikaapeli Rauman ja Finnbölen välillä otettiin käyttöön marraskuussa lisäten Suomen ja Ruotsin välistä siirtokapasiteettia 40 prosentilla.
2013
Estlink 2 Viron Püssistä Porvoon Anttilaan valmistui. Merikaapeli on teholtaan 650 megawattia ja sillä on mittaa 145 kilometriä.
2019 –
Kolmannen pohjoisen 400 kilovoltin vaihtosähköyhteyden suunnittelu Ruotsin ja Suomen välille on meneillään sekä Metsälinja-hankkeen kantaverkkovahvistusprojektit ovat käynnissä. Lisäksi arvioinnissa on tasavirtayhteyksien uudistaminen sekä läntisillä että itäisillä rajoilla.
Lähteet:
Fingrid Oyj:n kehityspäällikön Matti Tähtisen haastattelu
Fingrid Oyj